Kesä

Viime viikolla oli kesä. Ei ole tosin enää. Ainakaan minun mittapuullani, mutta norjalaisten vaatetuksesta päätellen 10 astettakin riittää mainiosti t-paitailuun ja minishortseiluun.

Joka tapauksessa, viime viikon kelit olivat jotain aivan uskomatonta eivätkä varmaan toistu täällä rannikolla ainakaan seuraavaan 100 vuoteen. Lämpötilat pyörivät siinä 20 ja 25 asteen välillä aamusta iltaan - varjossa. Oli aika vaikea asennoitua niin, että nyt ei oikeasti tarvitse laittaa täyttä sadevarustusta, takkia tai edes pitkähihaista lenkille, vaan voi lähteä ulos pelkissä shortseissa ja t-paidassa. Oli muuten ensimmäinen kerta Stavangerissa kun pääsin pitämään shortseja! Bikineistä nyt puhumattakaan! Jos ei siis lasketa sitä, että siihen on yleensä vedetty märkäpuku päälle. Koska koulukin oli sopivasti jo loppu ja viimeinen tehtävä (melkein) palautettu, näistä päivistä oli pakko ottaa kaikki ilo irti.

Viikko kului siis mukavasti läheisillä kallioilla auringossa paistatellen, kuin paraskin hylje konsanaan, ja yksi rantapäiväkin tuli Solan hiekkarannalla vietettyä. Eli nyt vaikka sataisikin kaatamalla kuukauden putkeen, ei haittaa, sillä rusketuskin on taas kohdallaan! :) Tuntui oikeasti ihan kunnon kesältä, kun illalla kävelin kotiin terassilta kesämekossa (ilman sukkahousuja!), kun sain yliannostuksen grilliruuasta, tai kun auringon laskiessa syötiin illallista parvekkeella. Ei varmasti tarvitse edes mainita, että norjalaiset täällä suorastaan villiintyivät, varsinkin kun helluntai osui juuri vuoden lämpimimmälle viikonlopulle. Helluntaista täällä otetaankin kaikki ilo irti, sillä pyhät alkaa jo lauantaina ja jatkuu läpi maanantain. Onneksi meistä sentään toinen käy töissä, niin tälläisiäkin infopläjäyksiä aina välillä saa. Toisaalta kukaan ei kyllä kertonut, että lauantai eli pinseaften on sen verran pyhäpäivä ja kaupat menevät aikaisemmin kiinni... Meidän pinseaften kului purjehtiessa. En voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka olenkaan purjehtimista kaivannut! Kaiken tietysti kruunasi se, että siellä sitä viiletettiin pitkin vuonoja bikineissä. Täytyy myöntää, että tällä kertaa maisemat ja keli olivat sen verran kohdillaan, että Päijänne jää kakkoseksi. Tosin tuulta meillä ei pahemmin ollut, joten jossain vaiheessa tuli sekin piste vastaan kun meduusat meni heittämällä ohi. No, kokemus kai sekin.

Tänä viikonloppuna purjehdukset sitten jääkin väliin, sillä vene(emme) on ilmeisesti vuokrattu asunnoksi viikonlopun ajaksi. Tosiaan, tänä viikonloppuna pikku saarellamme on suuret hulinat, kun kaikki Norjan nuoret purjehtijanalut kerääntyvät tänne kilpailemaan Norjan mestaruudesta optareilla, Zoom 8:lla, 29er:lla, E-jollilla, Lasereilla ja purjelaudoilla. Itse kisat alkavat huomenna, mutta hyörinä satamassa on ollut kova jo eilisillasta lähtien. Kisat järjestää Stavanger Seilforening, joten olemme siis aivan kisa-alueen sydämessä. Paikalle odotetaan noin 300 osallistujaa, joten voi olla että oli ihan hyvä, että kävin jo tänään aamupäivällä kaupassa. Ei tarvitse ainakaan lähteä seikkailemaan autolla tästä kisa-alueen läpi. Itse asiassa, hyvänä pursiseuralaisena (no okei, minä en ole jäsen, mutta Axel on) lupauduinkin Axelin kanssa vapaaehtoiseksi, jos tarvitsevat apua järjestelyissä, mutta saa nähdä millaista hommaa meille vielä löytävät. Näköjään oli maa mikä tahansa, taas huomaan löytäväni itseni pursiseuran ympyröistä. Eipä näistä hommista taida päästä millään eroon :D Kisailijoiden onneksi auringonpaisteen pitäisi vielä jatkua sunnuntaihin asti, mutta tuulikin on aikamoinen. Taitaa nuoriso saada vähän kyytiä! Eipähän tarvitse kilpailla niiden meduusoiden kanssa ;)

-Heidi

Oho, talvi meni jo

Hups, ihan huomaamatta tosiaan talvi menikin jo! Tosin nyt kun oikeen muistelen niin ei täällä oikeen mitään kunnon talvea ollutkaan. Usko oli kova Suomen hankiin, mutta nekin vähän pääsi huijaamaan, joten lumisesta talvesta olen päässyt nauttimaan lähinnä viikonloppuisin. No okei, saatiin me talven aikana täällä meren äärelläkin pari kertaa lunta muutamaksi päiväksi. Huvittavinta ehkä oli se, että Suomessa joudutaan raapimaan auton ikkunat jäästä aamuisin, täällä näkyivät joutuvan tekmään sen myös veneille! :)

Näkymä parvekkeelta joskus tammikuussa

Talven aikana ehdittiin koluta melkeinpä kaikki lähiympäristössä olevat laskettelukeskukset läpi. Ja lähiympäristöstä puhun nyt norjalaisessa mittakaavassa, eli 200km säteellä (n. 4 tunnin ajomatka lauttoineen)

Kartalta vähän helpommin hahmottaa. Stavanger ja kötimökki löytyvät siis sinisestä pallurasta. Sirdal (keltainen pallukka) on kaikkein lähimpänä, ja sinne ei aja kuin 1,5 - 2 tuntia (paitsi sunnutaina takaisin n. 3 kun kaikki muutkin tulevat takaisin kaupunkiin). Ja matkaahan oli semmoiset 60km. Mutta matkalla ei ole yhtään lauttaa, jee! Itse kävin vaan kerran tänä vuonna Sirdalissa, mikä oli ehkä ihan hyvin urhealle Audillekin, joka vähän kotiin tullessa nikotteli raskaan vuoristokurvailun jälkeen.

Sauda (vihreä pallukka) oli tämän vuoden ykköskohde! Sattui hyvät kelit, välillä aivan uskomaton määrä puuterilunta ja mikä parasta, matka vuorille taitetaan lautalla! Onhan se vähän absurdia raahautua aikaisin aamulla keskustan satamaan täydessä toppavarustuksessa ja lauta kainalossa kun useimmiten lunta ei näkynyt mailla halmeillakaan. Sitten kökötetään 2 tuntia lautalla (joka on muuten miljoona kertaa mukavampi kuin bussi) ja rannassa odottaa bussi, joka heittää matkustajat sitten itse vuorelle noin 10 minuutissa. Hissikortitkin saa jo lautalla, koska hintaan kuuluu matkat ja päivän laskettelukortti (650NOK/hlö). Eli sitten ei muuta kun monot jalkaan ja mäkeen! Ja kotiinmenomatkallakaan ei tarvitse kenenkään ajaa väsyneenä. Erittäin kätevä (ja norjalainen) konsepti tämä Skibåten!

Matkalla Saudaan

Saudan laskettelukeskuksen rinteitä

Vuoren huipulla paistaa vielä aurinko, vaikka pilvi siellä jo väijyykin

Näkymä alas vuonoon

Oli muuten kylmä!

Vaikka ylläolevat kuvatkin onkin napattu aurinkiosina ja seesteisinä hetkinä, keli vuoristossa vaihtuu uskomattoman nopeasti! Ja kova viima kävi erityisesti vuoren huipulla. Viima kun vielä nappaa vähän lunta ja jääpalloja matkaansa niin tuntuu vähän poskissa! Ja tällä samaisella reissulla melkein eksyttiin tuonne huipulle. Päästiin juuri hissillä ylös, kun tuo yhdessä kuvassa vaaniva pilvi osui päällemme. Hyvä että pääsi tuulessa edes eteenpäin ja näkyvyys oli noin 5 m suuntaansa. No, onneksi sentään oltiin ennenkin laskettu samaista rinnettä niin suurinpiirtein tiesi mitä matkan varrella oli. Usein tässä rinteessä laskettiin reitin ulkopuolella, kun lumi oli siellä parempaa laudalle, ja tietenkin onnistuin sitten kaatumaan hulluun lumihankeen, enkä meinannut päästä ylös! Taistelin varmaan 15 minuuttia ennen kuin pääsin siitä umpihangesta liikkeelle. Ainoa kiintopiste siinä lumimyräkässä oli Axel, joka oli varmaan 10 metrin päässä, mutta aina välillä katosi näkyvistä. Vihdoinkin, kun päästiin rinne alas ja vuoren alemmille rinteille, aurinko taas nätisti möllötti taivaalla. Hieman seikkailunmakua pienelle ihmiselle! (ja muistutus luonnon voimista...)

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä kokemuksena tuli testattua Røldal (punainen pallukka). Se on jo sen verran kaukana, ettei ihan päiväseltään viitsi ajella, joten meillä oli mökki vuokrattuna paikan päältä. Stavangerissahan oli tähän aikaan jo täysi kevät. Lumesta ei ollut tietoakaan. Lähdimme matkaan iltapäivällä Axelin työpaikalta, ja laudat & muu sälä oli pakattu Axelin työkaverin autoon jo aamulla, joten jouduin ottamaan bussin keskustasta. Päivä sattui olemaan erityisen lämmin ja keväinen, joten norjalaisethan menivät täysin villiksi. Kotipysäkillä odottelin bussia naisen kanssa, jolla ei ollut päällä muuta kuin jakkupuku. Tässä vaiheessa luovuin piposta. Keskustaan päästyäni kaikki ulkomaalaiset vielä tallustelivat toppatakeissaan, minä mukaanlukien lautailutakissani, mutta norjalaiset ottivat jo aurinkoa t-paidoissa keskustan lammen ympärillä. No sallittakoon tämä heille, olihan asteitakin jo melkein +10, joten Stavangerin mittapuulla kaunis ja lämmin kesäpäivä.  

Ajomatkan maisemaa

Ajomatka Røldaliin oli kiemurainen mutta kaunis. Aina sitä vaan jaksaa ihastella näitä uskomattomia maisemia. Sääli vaan, että autosta saa harvoin hyviä kuvia, joten valokuvat jäivät matkalta vähäisemmiksi. 

Itse laskettelukeskushan oli melko iso ja valinnanvaraa kyllä riittää. Harmi kyllä, että näin lopputalvesta rinteet olivat tosi jäisiä ja tuuli vielä puhalsi loputkin lumenrippeet pois. Voin kuvitella, että kun paikka on täynnä tuoretta puuterilunta, se on varmasti todellinen paratiisi! Alueella ei ole puita eikä pahemmin vaarallisia kiviä tai kielekkeitäkään, joten laitettujen rinteiden ulkopuolella voisi melko huolettomasti laskea. Nyt se oli jokatapauksessa mahdotonta, koska rinteiden ulkopuolinen lumi oli yhtä jäässä, mutta ei edes tasaista.

Røldalin rinteet tuolihissistä

Näkymä vuoren huipulta Røldalin kylään

Tuolihissillä ajellaan vesiputouksen päältä 

Tarpeeksi mustelmia tälle talvelle. Kiitos ja näkemiin!

Luulenpa, että tämä Røldalin reissu oli tämän "talven" viimeinen. Ainakin mustelmasaldo on ihan riittävä. Mutta tulipahan treenattua vähän jalkoja ja vatsalihaksia ;) Ainiin, ja viimeisessä kuvassa näkyy nyt sitten myös ne uudet siteet. Hyvin toimii! Kaiken lisäksi ihan sävy sävyyn takin kanssa ;)

Stroll in the storm

Yesterday was slightly windy as "Berit" decided to visit the Norwegian coast. However, the strongest storms were up in the north, we "just" had 20m/s wind. Still, I kind of felt it.  

I needed to keep music playing almost 24/7 to cover the spooky sounds that it made. It sounded like thousands of ghosts were howling around the house, the boats and especially the bridge! Wasn't really nice to be alone.

Even the boats in front of our building were heeling in the gusts just because of the wind. Luckily the wind was coming behind the next island so there was no big waves to lift the boats on shore (or on our balcony whatsoever...)

 In addition, the sea level was getting very high, luckily we are in the second floor :)

Walk around the island definitely proved that the wind was strong. Sometimes you just needed to stop and wait the wind to pass or otherwise it wasn't possible to move forward! The bay in front of Stavanger is not amazingly big so it is very unusual to see the water boiling like this.

Unfortunately these are my best shots of the storm, because I was sure that if I continue walking further on the dock, I will probably end up into the fjord. Didn't really want to walk on the bridge either for similar reasons...

In Stavanger we were mainly admiring the power nature, but especially in north the storm really showed how small the humans actually are:
http://www.yr.no/nyheter/1.7893033

Greeting from rainy Stavanger! Back to the studies... :)