Bula!

Terveisiä Fidzin paratiisisaarilta! Olen ehkä vielä hieman "in fijian time", joten tässä muutama makupala reissun päältä ja järeämpää settiä on luvassa sitten myöhemmin.

-heidi

The Catlins

Apua, mihin tämä aika oikeen palaa? Miten voi olla, että jo pitkään odotettu mid-semester break ja Fidzin reissu ovat vain parin päivän päässä? Kuten arvata saattaa, Fidzin reissu ei kovasti harmita, vaan se, että en ole ehtinyt kirjoittaa oikeen mitään Uuden-Seelannin seikkailuistani. Materiaaliahan olisi vaikka muille jakaa, mutta kuka ehtisi naputella kaikki nämä seikkailut ylös?

Joten asiaan!

Muutama viikko sitten kävimme pyörähtämässä Catlinsin rannikolla, joka on vain parin tunnin ajomatkan päässä täältä Dunedinista, sijoittuen Balcluthan ja Invercargillin väliselle rannikkokaistaleelle. Vaikka jylhät rannikkomaisemat hallitsevat Catlinsin maisemaa, alue ei ole kuitenkaan pelkkää karua aaltojen raiskaamaa rannikkoa. Kauniit hiekkarannat houkuttelvat uimaan ja surffamaan (ei kyllä ihan vielä näillä lämpötiloilla!) ja sisämaassa odottaa Jurassic Park -tyylinen tiheä sademetsä vesiputouksineen. Ainiin, ja niitä lampaitahan täällä riittää!

Yllättäen lampaita!

Purakanui Falls 

Catlinsien rannikkoa

Lehmilläkin ihan jees maisemat

Surffaamaan!

Catlinsin rannikolta löytyy myös Uuden-Seelannin mantereen eteläisin piste Slope Point. Vielä etelämpää löytyy vielä kuitenkin Stewart Island, jonne toivottavasti vielä ehdin tämän reissun aikana. Näillä leveyspiireillä ollaan kuitenkin jo lähempänä etelänapaa kuin päiväntasaajaa - koto-Suomesta nyt puhumattakaan! Vaikka eipä sitä tällainen pieni pää osaa oikein vieläkään edes hahmottaa tai käsittää, kuinka kaukana täällä oikeasti ollaankaan. 

Nugget Point majakkoineen on myös tunnettu nähtävyys Catlinsin alueella. Majakka on vieläkin käytössä, mikä on mainio juttu, sillä juurikin tältä merialuelta löytyy jo tarpeeksi uponneita laivanhylkyjä. Antarktikselta puhaltava tuuli voi nimittäin nostaa tuulet välillä hurjiin lukemiin.

Täällä on nyt ensimmäistä kertaa alkanut harmittaa, että en omista (vieläkään) järkkäriä. Panasonicin Lumix pärjää enemmän kuin hyvin maisemakuvauksessa laajakuvalinssillään, mutta zoomit ja tarkkudet ei ihan riitä pingviinejä kuvaillessa. Onneksi kuva vaappuvasta pingviinikolmikosta on sentään tarkentunut omalle verkkokalvolle, ja sitä suosittelen muillekin pingviinien ystäville :)
 
Nämä kuvassa näkyvät pingviinit ovat maailman uhanalaisimmiksi luokiteltuja keltasilmäpingviinejä. Maorin kielellä pingviinit tunnetaan nimellä hoiho, joka tarkoittaa 'äänen huutajaa' ja kyllä ne teräviä kirkaisuja saavatkin aikaiseksi. Mutta onhan ne söpöjäkin! Nämä pingut on bongattu Curio Bayssa, jossa asustaa melko suuri keltasilmäpingviinien yhteiskunta. Jos hoihoja tai muitakaan pingviinejä mielii nähdä, ajoituksen täytyy osua kohdalleen, sillä pingut palaavat pesilleen yleensä juuri ennen auringonlaskua. Saavuimme paikalle hieman neljän jälkeen iltapäivällä, ja siellähän ne jo kipuilivat rannoille ja juttelivat kirkuen toisilleen.

*Lits läts*

Pingviinien lisäksi Catlinsissa voi bongata suuret määrät muita lintulajeja (kertoisin, jos linnuista jotain tietäisin), hylkeitä, delfiinejä, merileijonia... Mekin onnistuimme näkemään hylkeen kalajahdissa ja eikös siihen tupsahtanut pari delfiiniäkin. Reissun päätteeksi vielä yksinäinen merileijonakin päätti tulla poseeraamaan auringonlaskuun.

Merileijonan ylväs poseeraus

Vaikka olin aikaisemmin kuullutkin, että Uusi-Seelanti on oikea luontomatkailijan aarreaitta, en vieläkään voi uskoa kuinka helppoa täällä on törmätä villiin luontoon. Varmasti se riippuu kohteestakin, sillä tämä eteläsaari on huomattavasti asuttamatompi kuin pohjoissaari, joten eläimillä on tilaa rellestää. Täällä Dunedinissakaan ei tarvitse ajaa kuin n. 20 minuuttia ja voi jo hengailla 15 merileijonan kanssa muuten tyhjällä hiekkarannalla. 

Ja nyt, lähden pakkaamaan bikineitä, sillä huomenna suunnaksi otetaan Fidzi ja kouluhommat piilotetaan sängyn alle viikoksi!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-heidi 

Opiskelurutiineista

Yli kuukausi on nyt vierähtänyt siitä, kun reissussa rähjääntyneenä myttynä tupsahdin Dunedinin lentokentälle. Vaikka Uusi-Seelanti onkin kulttuurillisesti melko samanlainen kuin mikä tahansa länsimaa, täälläkin on tietysti omat kiemuransa. Kylmyyteen, kieleen ja opiskelurytmiin tottuttelemiseen menikin siis yllättävän paljon aikaa ja kuukausi vierähti huomaamatta.

Nyt yliopiston kurssitkin ovat jo hyvässä vauhdissa, ja suoraan sanottuna paikallinen tahti hieman hirvittää. Enhän minä ole tottunut mitään opiskelemaan, saatika istumaan tuntitolkulla kirjastossa valomerkkiin asti! Täytyy nimittäin myöntää, että nämä Uuden-Seelannin opiskelumeiningit ovat hieman toista kun Norjan ryhmätyöt ja hotellivierailut. Tehtävää pukkaa toisensa perään, ja joku päivä varmaan peityn naavaan ja hämähäkinseitteihin tänne kirjaston peränurkkaan.

Onneksi täällä kirjastossa on sentään lämmin, joten ihan mielelläänhän täällä istuu. Opiskelijan elämä tässä yliopistossa/kaupungissa on tehty erittäin helpoksi ja mukavaksi. Jo pelkästään kampukselta löytyy seitsemän kirjastoa, joista voi sitten valita mieleisensä. Kirjastossa voit sitten valita haluatko nököttää koulupöydän ääressä, sohvalla tai vaikka Kymppitonni-tyylisessä kopissa. Itse olen löytänyt paikkani yliopiston pääkirjaston nurkasta isojen ikkunoiden ja patterien äärestä, sohvalta - tottakai. Matkailualan kirjatkin ovat tässä ihan lähistöllä, joten voin vaan käydä napsimasssa hyllystä haluamani teokset. Olenkin pyrkinyt siihen, että aamulla tulen kirjastoon kahdeksalta ja saan varattua parhaat paikat. Yhdeltätoista illalla vartijat sitten heittävät viimeistään ulos, mutta harvemmin täällä niin pitkää tulee kukuttua. Mukana on tietysti aina termari täynnä kahvia ja eväät, joten pärjään pidemmänkin ajan. Opiskeluni alkaa siis epäilyttävästi vaikuttaa jokapäiväiseltä piknikiltä kirjastoon.

Vaikka opiskelutahti onkin suhteellisen tiivis, ei se oikeastaan haittaa, sillä kurssit ovat sen verran kiinnostavia. Otagon yliopistossa matkailualan opinnot ovat selvästi tutkimuspainotteisimpia kuin mihin olen Norjassa, tai Suomen ammattikorkeassakaan, tottunut. Se tosin kyllä sopii minulle paremmin kuin hyvin. On nimittäin mielenkiintoista saada erilaisia näkökulmia käytännön ja teorian tasolta. Täällä painotetaan myös ympäristöä ja matkailua aivan toisella tasolla. Olen siis aivan täpinöissäni ja onnellinen siitä, että saan tehdä puoli vuotta kursseja sellaisista aihealueista, jotka todella kiinnostavat minua, ja vieläpä näin hyvätasoisessa yliopistossa! Harmi vaan, että en tehdi enempää kuin kolme kurssia, mutta onneksi niissäkin riittää pureskeltavaa: Entrepreneurship in Tourism, Destination Management Strategies ja Fieldwork (joka oikeastaan on tutkimusmenetelmäkurssi). Ja täytyyhän sitä vähän ehtiä reissaamaankin. Yksi pikkureissu on jo heitetty, mutta siitä lisää myöhempänä. Mutta onneksi lähialueellakin riittää nähtävää:

Aamulenkki Dunedinin kasvitieteellisessä puutarhassa

St Kildan ranta

Ainiin, ja mieltä lämmittää myös juuri tällä viikolla ostettu auto ja lentoliput Fidzille mid-semester breakille (syysloma), joka itse asiassa on jo kolmen viikon päästä!

-Heidi

Nau mai haere ki Aotearoa!

Nau mai haere ki Aaotearoa! Tervetuloa Uuteen-Seelantiin! Aotearoa on maorin kielen vastike Uudelle-Seelannille. Yleinen käännös sanalle on pitkän valkoisen pilven maa, jolta maa kieltämättä näyttääkin.  

Eteläsaaren lumisia vuorenhuippuja matkalla Dunediniin

Tällä hetkellä kirjoittelen täältä eteläsaaren toiseksi suurimmasta kaupungista ja Otagon maakunnan pääkaupungista Dunedinista! Ja toisin kuin ennen tänne tuloani luulin, kaupugin nimeä ei lausutakaan "dandin", vaan ennemminkin "daniidin", kiiviaksentilla höystettynä tietenkin. Kiiviaksenttiin yleensäkin on ollut hieman totuttelmista, vaikka tässä jo englantia luulikin osaavansa. Hämmentävintä on ehkä se, kuinka ee:t äännetään ennemminkin ii:nä. Hyvänä esimerkkinä eräs kaverini kirjautui sisään hostelliin ensimmäisenä päivänään Uudessa-Seelannissa ja kun reseptionisti kysyi, että "Do you want to check-in [chik-in]?, tyttö ajatteli, että miksiköhän tässä nyt kysellään, haluaako hän kanaa.

Aksentin lisäksi totuttelemista on ollut tähän aikaisemminkin mainittuun kylmyyteen, mutta nyt olen käynyt kirppiksiltä (joita täällä kyllä riittää!) hamstraamassa kasan merinovillaisia vaatteita, joten eiköhän tässä pärjäillä kevääseen asti. Asuntomme on myös hyvä esimerkki sanonnasta "moni kakku päältä kaunis", sillä talo itsessäänhän on melko söpö. Sääli ettei se lisää yhtään lämpöä sisätiloihin.

Oma koti kulla kallis

Tällä viikolla alkoivat myös luennot. Monelta muulta opiskelijalta olen kuullut, että varsinkin ykköstason kurssit ovat valtavia massaluentoja. Esimerkiksi Maori Society on 750 oppilaan kurssi! Luennot ovat kuitenkin jaettu kolmeen eri sessioon. Mutta onnea vaan sillekin opettajalle, joka tämän kurssin kokeita korjailee! Omat kokemukseni ovat taas päinvastaisia. Teen kevään aikana kolme kurssia, ja jokaisella niistä meitä on kuusi opiskelijaa! Saadaan siis varmasti mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi ja olokaan ei oikeastaan ole kuin luennolla, mutta täytyy varmaan oikeasti valmistautua tunneille. Näillä kursseilla ei nimittäin voi laskea sen varaan, että voi piiloutua johonkin luokan peränurkkaan, jos ei ole ehtinyt lukemaan annetuja artikkeleita... 

Otagon yliopiston päärakennus kellotorneineen

Idyllistä kampusaluetta (On niitä rumiakin alueita, mutta en kai minä niistä nyt kuvia laita! ;)

Otagon yliopisto on Uuden-Seelannin vanhin yliopisto ja se on perustettu 1896. Yliopiston läsnäolo näkyy vahvasti myös koko kaupungin katukuvassa, sillä jopa viidesosa Dunedinin 125 000 asukkaasta on opiskelijoita! Täällä on opiskelijan hyvä olla, sillä meidät otetaan niin hyvin huomioon joka puolella. Tarjolla on esimerkiksi 3 dollarin ateriota, ilmainen urheilukeskus saleineen ja sulkapallo/koris-kenttineen sekä opiskelijayhdistyksiä joka lähtöön. Erilaisia kursseja voi suorittaa ukulelen soitosta vuorikiipeilyyn. Itse ilmoittauduin jo surffauskurssille sekä viininmaisteluun - tottakai! Viineistä siis tullaan varmasti vielä kuulemaan täällä blogissakin ensi viikosta lähtien :) Ei tarvitse sitten tulevilla Ranskan/Italian reissuilla tuntea itseään typeräksi vaan voin pitää henkeviä keskusteluja viinistä yllä. Tosin täytyy varmaan se ranskan kieli vielä hioa...

Loppuun vielä muutama fiilistelykuva Dunedinin ympäristöstä:

St Clair ja taustalla Otago Peninsula

Lampaita! Junamatkan varrelta Taierin rotkolle

Sunnuntaikävelyllä lähimetsässä

Dunedin Signal Hilliltä katsottuna 

Pallon toiselle puolen 50 tunnissa

Täällä sitä nyt ollaan pallon toisella laidalla. Ainakin fyysisesti. Luulen kuitenkin, että henkinen puoli vaeltaa vielä jossakin matkan varrella. Täytyy nimittäin myöntää, että matka oli aikamoinen koettelemus. Matkaa kertyi varmasti yli 20 000 kilometriä, lentokoneissa aikaa kului lähemmäs 30 tuntia ja aikavyöhykkeitä ylitettiin ainakin 13. Ei siis mikään ihme, jos olo on nyt hieman epätodellinen.

Matka siis alkoi Stavangerista keskiviikkoiltana ja suuntana oli tuolloin Lontoo. Taas kerran Gatwickin lentokentällä hämäännyin kahdesta junayhtiöstä ja köyhänä opiskelijana tietysti valitsin sen halvimman vaihtoehdon. Tein saman virheen jo ensimmäisellä kerralla Lontooseen saapuessani… Harmi vain, että Southern-yhtiön junia ei  (vieläkään) kulje Gatwickilta London Bridgelle, ainakaan suoraan, vaikka automaatti sen matkan minulle möikin. Tästä alkoi siis junanvaihtorumba, mutta säästimpähän hurjat 5 puntaa! En myöskään muistanut, että Lontoo voi olla todella kuuma kesällä. Varsinkin 25 kilon matkalaukkua ja 10 kilon rinkkaa raahatessa ympäri juna-asemia ja maanalaista, hiki kyllä virtaa! Onneksi olin sentään varannut hostellin keskeiseltä paikalta Lontoosta. Säästölinjalla kun kuitenkin olin, varasin 12 hengen hostellihuoneesta sängyn, mikä ei ehkä kuitenkaan ollut se paras vaihtoehto lepoa ja pitkää mannertenvälistä lentoa silmälläpitäen. Suoraan huoneeni alapuolella sijaitsi myös hostellin baari, joka sulki ovensa siinä kolmen pintaan. Eipä siinä siis paljon silmiä ummistettu, mutta kuudelta olin jo ylhäällä ja matka jatkui kohti Heathrowta.  Vaikka olikin vasta aikainen aamu, lämpötilat olivat jo kohonneet yli 20 asteen ja iltapäiväksi odotettiin jopa 28 astetta. Hikikarpalot siis virtasivat taas tuben portaikoissa. Onneksi kaupungista löytyy kuitenkin paljon salskeita miehiä ja naisia, jotka auttoivat kantamaan laukkujani portaissa niillä asemilla, joilta ei invahissejä vielä löydy.

Olin siis varsin iloinen lähetettyäni laukkuni koneen ruumaan check-in:ssä ja erityisesti iloinen senkin takia, että virkailijapoika ei sanonut mitään, vaikka laukku sen 25 kiloa painoikin. Kannattaa siis aina hymyillä nätisti check-in –virkailijoille :) Lento Lontoosta San Franciscoon oli melko puuduttava, mutta aika kului mukavasti leffoja katsellessa ja tetristä pelatessa. Ja syödessä! Koska lento oli päiväsaikaan, tuntui että joka välissä meille matkustajille tuputettiin jonkin sortin ateriaa, juomia tai keksejä. Onhan se ihan kiva syödä, mutta vatsa ei välttämättä tykkää kun istuu tuntitolkulla paikallaan…

Sotasuunnitelmani jetlagia vastaan San Franciscossa oli pitää itseni kiireisenä ja lykätä väsymys syrjään, jotta seuraavalla lennolla olisin niin väsynyt, että vaan sammahtaisin ja nukkuisin läpi koko lennon. Hieman sisäinen kelloni kuitenkin vastusti ajatusta, että lähtiessäni Lontoosta oli aamu ja päästessäni passintarkastuksen ja tullin läpi kello olikin vasta 3 iltapäivällä. Koska seuraava lentoni lähti vasta illalla, päätin käydä iltapäiväkävelyllä San Franciscossa. Matka kaupunkiin kesti vain puolisen tuntia ja ehdin piipahtaa Pier 39:llä moikkaamassa merileijonia. Alcatrazin vankilasaari ja Golden Gate Bridgekin näkyivät jonkin matkan päässä. Päivä oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Oletin paistuvani hengiltäni kuten Lontoossa, mutta jouduinkin lähinnä lisäämään vaatetta. Palatessani takaisin lentokentälle iskikin sitten se kuuluisa San Franciscon smog, joka ilmestyi kuin tyhjästä ja peitti koko kaupungin paksun sumun alle.

Valitettavasti nerokas suunnitelmani nukkumisen suhteen ei aivan toiminut, sillä lentokoneessa nukkuminen on yksinkertaisesti vaan niin pirun epämukavaa. Toisaalta ehdin katsoa vain kaksi elokuvaa, kun ensimmäisellä lennolla taas katsoin kolme. Jossain välissä olen siis varmaan nukkunutkin, vaikkei Aucklandiin saapuessa siltä tuntunutkaan. Ja vieläkään matka ei ollut ohi, mutta maa ja aikavyöhyke sentään olivat kohdillaan. Onneksi sentään viimeinen etappi eli Auckland-Dunedin oli leppoisa lyhyt puolentoista tunnin lento. Viitisenkymmentä tuntia reissun päällä kuitenkin pisti pään ihan kiitettävän sekaisin. 

Se on menoa nyt

Ei kai mulla tässä muuta. Moi.

Lähtötunnelmissa

Nyt on sitten juhannukset ja läksisäiset vietetty samassa paketissa. Kekkerit olivat oikein mainiot! Oli mukava viettää viimeinen viikonloppu ystävien kera, grillailla kesäsateessa, nautiskella viiniä ja syödä (aivan liikaa) kakkua. Menu maistui kuulemma vieraillekin ja erityisesti tästä raparperi-valkosuklaajustokakusta olisi ollut jo kummitätikin kummitytöstään ylpeä ;) Kesäisiin herkutteluhetkiin sopivan kakun resepti löytyy täältä.

Mutta miten se haikeus aina iskeekään näin muutamaa päivää ennen pitkälle matkalle lähtöä? Tulin siihen tulokseen, että olin niin kiireinen kaikkien järjestelyiden kanssa, että en oikeastaan edes ehtinyt sulattaa koko ajatusta reissuun lähdöstä! Vasta nyt olen alkanut miettimään koko asiaa ja mihin sitä on päänsä taas tullut pistäneeksi. Onneksi eilen pojat kuitenkin pitivät realiteettia yllä ja ystävällisesti etsivät netistä kaikki mahdolliset öttiäiset ja örrimörrit, joihin varmasti törmään matkallani. Kuulema valkohaitakin riittää varsinkin eteläsaarella. Kiva. Toisaalta kävi myös ilmi, että saarilta ei löydy lainkaan käärmeitä, jea! 

-Heidi

Dreams coming true

Se on nyt ihan aikuisten oikeesti totta! Kielitesti meni kuin menikin heittämällä läpi (noh, parempiikin pisteisiin olisi varmaan ollut mahdollisuus ilman sitä kirottua junamatkaa..), joten postissa tupsahti vihdoinkin se kauan ja hartaasti odotettu "Offer of Place"! Huh, mikä helpotus! Ja samaan aikaan iski aivan uusi paniikki, nimittäin nyt pitää alle kahdessa kuukaudessa saada järkkäiltyä semmosia pikku asioita kuten viisumi, kämppä jne..

Tänään kuitenkin otin prosessissa huiman henkisen askeleen eteenpäin, tai oikeastaan aika kirjaimellisestikin, ja varasin lennot! Täytyy kyllä myöntää, että oli hiukkasen erilainen fiilis kun Helsinki-Stavanger -lentoja varaillessa. Fiilis on nimittäin todella huikea! Vähän nousi samanlaisia väreitä pintaan, kun joskus vuosia sitten sain käteeni Australian-lippuni :)

Ja vielä kun yliopiston viimeiset tunnit tältä keväältä häämöttävät vain muutaman päivän päässä ja Norjakin tarjoilee kevättä parhaillaan, niin eihän tässä meinaa pysyä housuissaan!

Hafrsfjord ja kolme miekkaa ja nauttii auringonpaisteesta

Ajelulla Lysevuonossa vappuna

Ihania keväisiä fiiliksiä Stavangerista!

-Heidi

Portugalin huhtikuu

Kotona taas. Tällä kertaa Portugalin huhtikuu oli täynnä seikkailua ja surffausta. Vähän kylmäkin oli, mutta ei se pahemmin haitannut menoa. Päivät vietettiin kuitenkin suurimmaksi osaksi märkäpuvussa. Paikalliset kertoivat, että koko talvena ei ollut satanut ja nyt meidän viikon aikana satoi sitten useammankin päivän. Lähtöpäivänä luonnollisesti lämpeni.

Muutenkin reissu osoittautui hieman huono-onniseksi sisältäen esimerkiksi vaihdon Oslossa, joka muuttui juoksukilpailuksi; melkein kadonneet matkatavarat; 2x annoksen meren antimia, joita vastaan vatsa protestoi aika hanakasti; katkenneen etuhampaan ja pisteenä ii:n päällä, yhden matkaseurueemme jäsenen lennot menivätkin jo lauantaina, vaikka koko seurue suuntasi kentälle vasta sunnuntaina... Noh, aina ei voi kaikki mennä ihan nappiin. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt jääkiekkopelaajan näköiseksi ja kaikki pääsivät onnellisesti matkatavaroineen kotiin. 

Kaiken kaikkiaan Portugali oli ihana. Lissabon on kaunis kaupunki, vaikka köyhyys paistaakin läpi. Sesimbra taas rauhallinen ja pieni kylä, jossa voi nauttia joka ilta taatusti tuoretta kalaa ja paikallisia viinejä. Ja surffaussessiot olivat jotakin aivan mahtavaa! Niiden muutaman päivän aikana tunsi kehittyvänsä todella paljon ja saavansa paremmin tuntumaa mereen sekä aaltoihin. Nyt vaan täytyy hyödyntää oppeja täällä Norjassa ja ehkä joku päivä vielä steppailen laudalla kun parempikin surffaaja :)

Henrik Purjehtija tähyilee Tejo-joelle muiden portugalilaisten löytöretkeilijöiden kera

Tässä siis hieman esimakua Portugalin-matkasta. Päivittelen vähän lisää kuvia ja tarinoita kunhan saan Oslon-reissun pois alta. 

Lomasuunnitelmia

Taas yksi kurssi onnellisesti ohi! Tai mistäs minä tiedän kuinka se vielä päättyy, kun arvosanat tulevat vasta myöhemmin. Mutta tuskinpa se viimeisenä yönä (taas!) viimeistelty essee nyt niin huono on, ettenkö voisi hyvällä omalla tunnolla sanoa siirtyväni kohta uusia haasteita. Uudet haasteet yliopiston puolella alkavat kuitenkin vasta puolentoista viikon päästä, joten tähänhän osui ihan kunnon pääsiäisloma!

Pääsiäistä nämä päättivät lähteä viettämään Portugalin auringon alle! Noh, säätiedotusten mukaan ei niinkään auringon vaan pilvien, mutta eiköhän se nyt Stavangerin sateet voita mennen tullen :) Matkajärjestelyt hoidettiin viime minuuteilla, kun eivät nuo miehet tunnu uskovan, että tulisi aika paljon halvemmaksi tehdä varaukset ainakin muutamaa viikkoa etukäteen. Varsinkin kun kyseessä on pääsiäinen. No mutta, saatinpahan ihan istumapaikat koneesta ja oikeen "villa" Sesimbran kylästä. Kylä on alkujaan kalastajakylä, mutta nyt elää aika lailla matkailusta. Toisaalta matkailukausi ei ihan vielä taida olla kunnolla alkanut Portugalissakaan. Sesimbra sijaitsee noin 40km:n päässä Lissabonista, jonne meillä on lennot. Päästään siis vähän Lissabonin nähtävyyksiäkin samalla ihastelemaan. Pelkään vaan olevani ainut meidän matkaporukasta, jota nämä kulttuurihistorialliset nähtävyydet yhtään kiinnostaa. Ehkä saan houkuteltua pojat vaikka viinin voimalla ainakin Alfaman vanhaan kaupunginosaan, Saõ Jorgen linnaan ja Belemin torniin. Mitäs niitä muita nyt olikaan? Tuli taas niin puskista tämänkin reissu, että en pahemmin ole taustatutkimusta ehtinyt tehdä, mutta katsellaan sitten paikan päällä enemmän. Matkan päätarkoitushan on kuitenkin vähän päästä hiomaan näitä melko olemattomia surffaustaitoja muuallakin kun hyytävässä Pohjanmeressä. Jopa opettajan olemme saaneet buukattua koko viikoksi ja hän kuuluu sarjaan "työkaverin kaverin serkku". Mielenkiinnolla siis odotan kuinka ammattisurffarina sieltä tullaankaan takaisin!

Huomasin myös hauskan sattuman tällä viikolla haaveillessani Portugalista. Viime vuonna samoihin aikoihin hikipäissäni kirjoittelin opinnäytetyötäni kriisinhallinnasta, joka sitten mentiin esittämään joskus huhtikuussa opiskelijakonferenssiin Faroon, eteläiseen Portugaliin. (Koko projektin ensisijainen tavoitehan olikin lähinnä Portugalin-matka ja hyvänä kakkosena tuli sitten se oppari ja koulusta valmistuminen...) No, nyt tällä viikolla kirjoitin taas hikipäissäni esseetä, mistäs muustakaan kun kriisinhallinnasta! Päällimmäisenä ajatuksena mielessä siinsi kuitenkin jo Portugali. Tuleeko tästä kenties jokavuotinen ilmiö? Portugali sopisi oikein hyvin, mutta kriisnhallinnat voisin kyllä jo jättää vähäksi aikaa.

Viime vuonna nautiskeltiin Farosta, nyt odottaa Lissabonin seutu

Huomenna siis hypätään koneeseen ja viikkohan siellä vierähtää, joten voin unohtaa kouluhommatkin hetkeksi! Paitsi että joudun ottamaan ainakin kielitestimateriaalin mukaan, kun sekin tässä jo alkaa lähentelemään. Jos sitä vaikka sitten koneessa...

Ainiin. Hyvää pääsiäistä! God påske! :)

-Heidi

p.s. Tänään korkkasin myös pyöräilykauden (päivän etuajassa!). Ja huh huh, kylläpäs taas norjalaiset ylämäet ja tuuli tekivät tehtävänsä! Pyöräkin taisi olla talven jäljiltä vähän ruosteessa. Tai sitten se olin minä! Lähtökohtaisesti syytän kuitenkin pyörää, mutta totean, että tästä ei ole matka kuin ylöspäin. Kirjaimellisestikin, kun täältä saarelta pitää aina aloittaa polkemaan ylämäkeen. Ha ha ;)

Vitsit sikseen, vielä pitää pakata!

Preikestolen experience vol. 3

Preikestolen valloitettu taas kerran! Retki oli koulun järjestämä, joten pakkohan siihen oli osallistua kun kerran niin halvallakin pääsi. Bussit oli yliopiston sponsoroimat eli maksettavaksi jäi vain lauttamatka, 43 NOK suuntaansa. Paitsi menomatkalla lautta oli niin tupaten täynnä eikä kukaan tullut rahastamaan, joten sain vähän niinkuin 50% alennuksen ;)

Preikestolen:
- on Rogalandin läänin tunnetuin nähtävyys
- tarkoittaa suomeksi saarnastuolia, miltä se korkeammalta katsottuna näyttääkin
- on 604m korkea tasanne Lysefjord-vuonon yllä
- tasanne on noin 25 x 25m kokoinen

Tämä oli jo kolmas kerta kun tein Preikestolenin vaelluksen, mutta vaihtelevat olosuhteet tekevät joka kerrasta kuitenkin erilaisen ja ainutlaatuisen. Tällä kertaa matka oli hieman sateinen ja tuulinen, kuten usein syksyllä muutenkin. Aamulla kun ensimmäisen kerran katsoin ulos ikkunasta, vettä tuli kaatamalla. Itselleni olin aikaisemmin jo vannottanut, että en lähde sinne itseäni TAAS kaatosateessa kylmettämään. Menin sitten kuitenkin. Tällä kertaa kylläkin paremmin varustautuneena: oli vedenpitävät vaelluskengät, vaihtovaatteet muovipussissa, pipo, hanskat ja termari. Eikä sitten loppujen lopuksi oikeen kunnolla satanutkaan ja vaelluksesta kehkeytyikin oikein mukava.

Reitti ylös Preikestolenillehan ei ole mikään vaikea, mutta kyllä ne ensimmäiset mäet aina ottaa luulot pois tällaiselta sunnuntaivaeltajalta. Ensimmäinen kunnon nousu laittaa jo läähättämään ja takki on pakko heittää reppuun. Hiostavat sadehousut, joiden alla on pitkikset eivät ehkä myöskään ollut se fiksuin valinta, mutta näillä mennään. Vaelluksen pahin osuus on puolessa välisssä reittiä oleva jyrkkä sola, joka on täynnä isoja lohkareita joiden päällä sitten kiipeillään. Sade tekee kivistä liukkaita ja kivien välissä solisee pieniä puroja. Onneksi vettä ei kuitenkaan tule niin paljon, että polku muuttuisi suoranaiseksi vesiputoukseksi. Muutama kivi aina välillä heilahtaa, joten saa olla tarkkana mihin jalkansa laskee. Olo on jotain kuoleman ja voittajafiiliksen välillä kun jyrkkä kohta on ohitettu. Ja sen jälkeen polku jo helpottuukin ja maisemat vaan paranee.

Matkan varrella on myös järvi, jossa voisi käydä pulahtamassa. Jätettiin kyllä tällä kertaa väliin. Nyt siellä uiskenteli vain muutama hullu ruotsalainen. Järvien jälkeen voi valita haluaako "cliff"- vai "hill"-reitin. No cliff tietysti! Ja näkoalat olivat sen mukaiset! Reitti on huikea ja välimatkaa reunallekin jää ihan hyvin. Vasta loppumatkasta korkeanpaikankammoista alkaa hirvittää pystysuora pudotus muutaman askeleen päässä. Ei kannata pahemmin katsella alas. Ja lopulta, siinä se taas häämöttää, Preikestolen kaikessa ylväydessään! Pienen pilviverhon takaa paikka näyttää jopa vaikuttavammalta kuin täydessä auringonpaisteessa. Valon ja varjojen kontrasti on aivan toista ja sateen kastelema kalliokin näyttää suorastaan sateenkaarelta verrattuna kuivaan ja harmaaseen kiveen. Uskomaton paikka.

Longest day of the year

Today is the longest day of the year. Not because it was so boring but it was the summer solstice. Sun was up 03:38 and set at 23:01. This makes altogether 19h 22min daylight, pretty impressive! However, there was not much sun to enjoy today, mostly just the lightnings were brightening up the sky.

And obviously, because it was raining it is a perfect day to work! Yeah, in your dreams...
Inspiration level: 0
Work done: 0
Hours spent in Internet: Too much!

As I was lacking the inspiration, I decided to go to the local library. Still no inspiration for this specific article for work but I got heaps of other reading for rainy days:

- 45 Uskomatonta elämystä Aasiassa (Karvinen & Väre,     2001)
- Hymyilevä kameli (Saastamoinen, 2006)
- Tämä on Afrikka (Paloheimo, 2007)
- Kahvia ja Guruja eli kolme vuotta Intiassa (Rommi, 2009)
-Saagojen kutsu, avoveneellä Islantiin (Piri, 1996)

The books represent adventures and experiences by Finnish people. All of them are from different places, cultures and points of view; There is a woman who have moved into Saudi-Arabia, a man living in Africa, a woman in India teaching yoga and two men taking a boat journey to Iceland. Can't wait to get through with all these! And I will be having terrible travel fever after this as well. One of the books is kind of out of "theme" as it "just" introduces 45 experiences from Asia. I think I'll start with that: enough pictures.

Universal Packing List

Isn't packing such a pain in the ass sometimes? At least I'm trying to avoid packing until to the very end and when the moment comes that i can't push it to any later, I just randomly throw something to the backpack - just to realize in the end that actually I have nothing to wear! But finally I've found something that might save my packing sessions:

The Universal Packing List!

You can choose all the necessary factors for your trip and the machine makes the list for you! everything from your underwear to the vaccinations, perfect! I guess I will be testing it this weekend when we go sailing. Very keen on seeing what I should be packing ;)

Our lovely neighbour

Last weekend it was time for the first trip of the summer - to our lovely neighbour Sweden! I was very excited as I haven't been on Helsinki-Stockholm ferry (or in Stockholm) for a long time except just for passing by with a car. Most of my trips have also been in autumn when the weather is not so great and the trip usually requires heaps of pills for the sea sickness.. However, this time it was time to enjoy.

Weekend was perfect and warm, it almost felt like being somewhere in Southern Europe. In fact, the atmosphere was like straight from the Canary Islands: hot, sunny and full of tanned Swedes. Stockholm is interesting city but you always tend to visit the same attractions that you've seen so many times already. This time we decided to see also areas that were not so familiar to us and headed to Södermalm first. Earlier Södermalm was known as working-class district or even as a slum. However, nowadays it has become the district for the privileged and has a bohemian and alternative culture reputation. There are a lot of shops, bars and restaurants on this area. It is also known for its second-hand shops which I wanted to visit. For my bad, they were all still closed because we arrived so early on Saturday morning. I just needed to settle for window-shopping this time. Well, better for my wallet. Even though most of the shops were still closed you could still notice that the atmosphere was different to the central Stockholm, and way less tourists, too!

Colourful houses of Hornsgatan in Södermalm

Second-hand shop on Hornsgatan

Most of the day we just spent wandering around the city and enjoying the beautiful day and atmosphere in the Kungträdgård. And a bit of shopping too, obviously. The grass still seems to be greener on Sweden's side as we still don't have all the same clothes shop chains.. 

The sun and warm weather were really pampering us.

Also a way to do a sightseeing... I would take a bike though.

Also found a climbing wall in the middle of Stockholm!

When you walk around the wandering mode on, you might bump into most interesting things, too. For me it was accidentally stumbling upon this outside climbing wall just in the middle of Stockholm! Maybe some day I'll be there too ;) All in all the trip was fun and both Stockholm and the Baltic Sea were presenting their best. On the ship, the entertainment, music and tax-free were pretty much the same that I remember from my visits during the last 20 years, but the view from the top floor nightclub is just something to remember for the next 20.

Dancing the night away on the ship around 2am