Nau mai haere ki Aotearoa!

Nau mai haere ki Aaotearoa! Tervetuloa Uuteen-Seelantiin! Aotearoa on maorin kielen vastike Uudelle-Seelannille. Yleinen käännös sanalle on pitkän valkoisen pilven maa, jolta maa kieltämättä näyttääkin.  

Eteläsaaren lumisia vuorenhuippuja matkalla Dunediniin

Tällä hetkellä kirjoittelen täältä eteläsaaren toiseksi suurimmasta kaupungista ja Otagon maakunnan pääkaupungista Dunedinista! Ja toisin kuin ennen tänne tuloani luulin, kaupugin nimeä ei lausutakaan "dandin", vaan ennemminkin "daniidin", kiiviaksentilla höystettynä tietenkin. Kiiviaksenttiin yleensäkin on ollut hieman totuttelmista, vaikka tässä jo englantia luulikin osaavansa. Hämmentävintä on ehkä se, kuinka ee:t äännetään ennemminkin ii:nä. Hyvänä esimerkkinä eräs kaverini kirjautui sisään hostelliin ensimmäisenä päivänään Uudessa-Seelannissa ja kun reseptionisti kysyi, että "Do you want to check-in [chik-in]?, tyttö ajatteli, että miksiköhän tässä nyt kysellään, haluaako hän kanaa.

Aksentin lisäksi totuttelemista on ollut tähän aikaisemminkin mainittuun kylmyyteen, mutta nyt olen käynyt kirppiksiltä (joita täällä kyllä riittää!) hamstraamassa kasan merinovillaisia vaatteita, joten eiköhän tässä pärjäillä kevääseen asti. Asuntomme on myös hyvä esimerkki sanonnasta "moni kakku päältä kaunis", sillä talo itsessäänhän on melko söpö. Sääli ettei se lisää yhtään lämpöä sisätiloihin.

Oma koti kulla kallis

Tällä viikolla alkoivat myös luennot. Monelta muulta opiskelijalta olen kuullut, että varsinkin ykköstason kurssit ovat valtavia massaluentoja. Esimerkiksi Maori Society on 750 oppilaan kurssi! Luennot ovat kuitenkin jaettu kolmeen eri sessioon. Mutta onnea vaan sillekin opettajalle, joka tämän kurssin kokeita korjailee! Omat kokemukseni ovat taas päinvastaisia. Teen kevään aikana kolme kurssia, ja jokaisella niistä meitä on kuusi opiskelijaa! Saadaan siis varmasti mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi ja olokaan ei oikeastaan ole kuin luennolla, mutta täytyy varmaan oikeasti valmistautua tunneille. Näillä kursseilla ei nimittäin voi laskea sen varaan, että voi piiloutua johonkin luokan peränurkkaan, jos ei ole ehtinyt lukemaan annetuja artikkeleita... 

Otagon yliopiston päärakennus kellotorneineen

Idyllistä kampusaluetta (On niitä rumiakin alueita, mutta en kai minä niistä nyt kuvia laita! ;)

Otagon yliopisto on Uuden-Seelannin vanhin yliopisto ja se on perustettu 1896. Yliopiston läsnäolo näkyy vahvasti myös koko kaupungin katukuvassa, sillä jopa viidesosa Dunedinin 125 000 asukkaasta on opiskelijoita! Täällä on opiskelijan hyvä olla, sillä meidät otetaan niin hyvin huomioon joka puolella. Tarjolla on esimerkiksi 3 dollarin ateriota, ilmainen urheilukeskus saleineen ja sulkapallo/koris-kenttineen sekä opiskelijayhdistyksiä joka lähtöön. Erilaisia kursseja voi suorittaa ukulelen soitosta vuorikiipeilyyn. Itse ilmoittauduin jo surffauskurssille sekä viininmaisteluun - tottakai! Viineistä siis tullaan varmasti vielä kuulemaan täällä blogissakin ensi viikosta lähtien :) Ei tarvitse sitten tulevilla Ranskan/Italian reissuilla tuntea itseään typeräksi vaan voin pitää henkeviä keskusteluja viinistä yllä. Tosin täytyy varmaan se ranskan kieli vielä hioa...

Loppuun vielä muutama fiilistelykuva Dunedinin ympäristöstä:

St Clair ja taustalla Otago Peninsula

Lampaita! Junamatkan varrelta Taierin rotkolle

Sunnuntaikävelyllä lähimetsässä

Dunedin Signal Hilliltä katsottuna 

Jäätymispisteessä

En enää ikinä koskaan valita norjalaisten talojen kylmyydestä. Ikinä. Tällä hetkellä 15 astetta sisätiloissa olisi suorastaan luksusta.

Ennen lähtöäni kuulin varoittavia esimerkkejä Uuden-Seelannin ilmastosta ja kuinka sisälläkin voi olla vilpoista, mutta Suomestahan tässä ollaan! Kyllä minä kylmään osaan varautua!

Kuten voitte arvata, pipariksihan koko homma taas meni. Dunedinin talvi on kirpeä, muttei mielestäni kylmä. Pakkasasteita saatetaan saada yöllä, mutta päivälämpötilat kipuavat helposti viiden ja kymmenen välille. Aurinkokin on paistanut ja erittäin harvoin tulee kuulemma lunta. Ei siis suorastaan edes mikään talvi. Mutta kun se ongelma onkin sisätiloissa!

Yliopiston kämppien rakentajat eivät ole siis kuulleet tuplaikkunoista tai kunnon eristyksistä seinissä. Ei siis mikään ihme, että sisällä huoneessani lämpötila pyörii siinä kahdeksan ja kymmenen asteen välillä. Onneksi sentään yhdistetyssä olohuoneessa/keittiössä meillä on ilmalämpöpumppu, joten siellä sitä sitten istuskellaan ja lämmitellään ennen kuin supervauhdilla hypätään makuupussiin ja nukkumaan. Hyväksi havaittu yhdistelmä yötä vasten: Pitkä alusasu, tarvittaessa pipo, makuupussi, jonka alle paksu karvapeitto eristämään sängystä tuleva kylmä ja päälle vielä paksu peitto. Ainiin, ja villasukat tietty.

Näillä mennään. Taidankin taas lähteä kokeilemaan onneani. Öitä. 

Meanwhile in Stavanger

Laitetaan näitä merkintöjä nyt sitten oikeen urakalla. :) Tosiaan, sana talvi on täällä jokseenkin venyvä käsite. Viime viikonloppuna oltiin siis lautailemassa, toissa viikonloppuna oltiin taas surffaamassa. Siis mitä ihmettä?!

Vuodenajat ei siis pahemmin tekemisiä rajoita, ja missään välissä ei oikeastaan tule sellaista vaihetta, etteikö jotain voisi ulkona puuhailla. Paitsi jos pelkää sadetta. Toissa viikonloppuna kuitenkin sattui uskomattoman aurinkoinen ja lämmin keli. Lauanatai oli kuitenkin aika tuulinen, joten kokemattomat surffailijat, kuten minä, pysyivät suosiolla rannalla. Tämän talon leijasurffaaja oli tietysti aivan täpinöissään, joten suuntasimme Solan rannalle, joka on aivan lentokentän kupeessa eli vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Axel pääsi siis pitkästä aikaa leikkimään leijansa ja lautansa kanssa. Itsehän päädyin ottamaan aurinkoa toppatakissa.

Siellä se leikkii

Sola on leijasurffajien suosiossa. Ja muidenkin, jotka haluavat nauttia aurinkoisista päivistä ulkona.

Sunnuntaina oli sitten minunkin vuoroni hypätä +6 asteiseen mereen märkäpuvussa. Täytyy sanoa, että olin hieman skeptinen, sillä aikaisemmat surffauskokemukseni ovat täällä päätyneet joko flunssaan, lähes murtuneisiin varpaisiin tai muuten vaan turhautumiseen. Onneksi tuuli tyyntyi melkein täysin sunnuntaina ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten oli ihan oikeasti lämmin. Itse asiassa viimeistään siinä vaiheessa kun vääntäytyi märkäpukuun, oli jo suorastaan kuuma! Kevät ja syksyhän täällä ovatkin parasta aikaa surffaukseen, sillä kesällä ei kunnollisia aaltoja oikeastaan ole ja talvella on vähän turhan kylmä.

Alunperin tarkoituksena oli mennä Boren rannalle, mutta saimme viime hetken viestin lautoja vuokraavalta mieheltä, että aallot siellä olisivat liian isoja aloittelijoille. Päädyimme siis Hellestøn rannalle, jossa en aikaisemmin ollut käynytkään. Stavangerista eteläänhän sijaitsee paljon erilaisia rantoja, joilla voi surffata tai leijasurffata riippuen vähän pohjanmuodoista. Useimmilla näistä rannoista on ihana hiekkapohja ja sitten vaan tuulen suunnasta riippuen voi valita mille rannalle kannattaa mennä milloinkin. Esimerkiksi tältä nettisivulta voi tarkastaa millaista säätä ja aaltoa on luvassa: http://magicseaweed.com/

Omia lautoja emme omista, mutta laudan voi helposti vuokrata. Systeemi toimii niin, että vuokraamisen hoitaa paikallinen yritys SurfSchool. Laudat ja märkäpuvut kulkevat kuorma-autossa, jonka viikonloppuisin voi bongata joltakin alueen rannalta, lähinnä tuulista riippuen. Useimmiten heidät löytää Boren rannalta. Kannattaa siis soittaa etukäteen. Ja onneksi kysyimmekin etukäteen, sillä vuokratamineiden oli tarkoitus lähteä liikkeelle vasta seuraavana viikonloppuna. Onneksi vuokrausta pyörittävä heppu on sen verran mukava, että hän lupasi aloittaa hommat aikaisemmin, jos meitä olisi enemmän kuin viisi. Lopulta taisimme saadakin kahdeksan hengen ryhmän kasaan. Ja taisi olla ihan hyväksi hänenkin bisnekselleen, sillä keli oli niin hyvä, että moni muukin innostui surffaamaan. Vuokraaminen ei nimittäin ollut kallista. Hintaan kuuluu täys märkäpuku (eli myös huppu, hanskat ja kengät) sekä lauta koko päiväksi (200NOK) ja toisin kuin lumilautailussa, meressä möyriminen on ilmaista. Toinen hyvä puoli on se, että veteen mätkähtäminen ei myöskään satu yhtä paljon kuin jäiseen rinteeseen pyllähtäminen. :)

Seuraavista kuvista pitää antaa kunnia Axelille ja GoPro -kameralle:

Aallot olivat juuri sopivia aloittelijoille

Merivesi täällä on uskomattoman kirkasta!

Tuntui jo ihan kesältä!

Surffausasennossa on ehkä vielä hieman parantamisen varaa ;)

Oikeastaan tämän surffauspäivän aikana tuntui jo ihan kesältä! Ja onnistumisen hetkiäkin koettiin, kun pääsin jo pari kertaa pystyynkin. Polvillaan meno alkaa jo sujua aika hyvin kuten viimeisestä kuvasta näkyy :) Tällä motoriikalla sanoisin, että tämä on jo aika saavutus. Jos et heti tunnistanut, niin minäpä se siinä punainen raita kyljessä "surffaan", vaikka epäilyttävästi näytänkin vaan paksulta hylkeeltä. Mutta hauskaa oli! Pahin osuus koko päivässä oli se, kun piti ottaa märkäpuku pois. Tämähän tapahtui tietysti tyylikkäästi auton oven takana, kun pukuhuoneita ei tietenkään ollut. Onneksi ei ollut siis tuulista, olisi voinut olla vähän vilpoista! Tuli lähinnä vaan vanhat kunnon uimaopettaja-ajat mieleen ;) Huomenna olisi taas mahdollisuus lähteä surffaamaan, mutta taidan jättää väliin, sillä tämä sama vaatteidenvaihtosessio kaatosateessa ei pahemmin houkuttele. Meressähän se on se ja sama, sataako vai ei, kastuu sitä kuitenkin.

Oho, talvi meni jo

Hups, ihan huomaamatta tosiaan talvi menikin jo! Tosin nyt kun oikeen muistelen niin ei täällä oikeen mitään kunnon talvea ollutkaan. Usko oli kova Suomen hankiin, mutta nekin vähän pääsi huijaamaan, joten lumisesta talvesta olen päässyt nauttimaan lähinnä viikonloppuisin. No okei, saatiin me talven aikana täällä meren äärelläkin pari kertaa lunta muutamaksi päiväksi. Huvittavinta ehkä oli se, että Suomessa joudutaan raapimaan auton ikkunat jäästä aamuisin, täällä näkyivät joutuvan tekmään sen myös veneille! :)

Näkymä parvekkeelta joskus tammikuussa

Talven aikana ehdittiin koluta melkeinpä kaikki lähiympäristössä olevat laskettelukeskukset läpi. Ja lähiympäristöstä puhun nyt norjalaisessa mittakaavassa, eli 200km säteellä (n. 4 tunnin ajomatka lauttoineen)

Kartalta vähän helpommin hahmottaa. Stavanger ja kötimökki löytyvät siis sinisestä pallurasta. Sirdal (keltainen pallukka) on kaikkein lähimpänä, ja sinne ei aja kuin 1,5 - 2 tuntia (paitsi sunnutaina takaisin n. 3 kun kaikki muutkin tulevat takaisin kaupunkiin). Ja matkaahan oli semmoiset 60km. Mutta matkalla ei ole yhtään lauttaa, jee! Itse kävin vaan kerran tänä vuonna Sirdalissa, mikä oli ehkä ihan hyvin urhealle Audillekin, joka vähän kotiin tullessa nikotteli raskaan vuoristokurvailun jälkeen.

Sauda (vihreä pallukka) oli tämän vuoden ykköskohde! Sattui hyvät kelit, välillä aivan uskomaton määrä puuterilunta ja mikä parasta, matka vuorille taitetaan lautalla! Onhan se vähän absurdia raahautua aikaisin aamulla keskustan satamaan täydessä toppavarustuksessa ja lauta kainalossa kun useimmiten lunta ei näkynyt mailla halmeillakaan. Sitten kökötetään 2 tuntia lautalla (joka on muuten miljoona kertaa mukavampi kuin bussi) ja rannassa odottaa bussi, joka heittää matkustajat sitten itse vuorelle noin 10 minuutissa. Hissikortitkin saa jo lautalla, koska hintaan kuuluu matkat ja päivän laskettelukortti (650NOK/hlö). Eli sitten ei muuta kun monot jalkaan ja mäkeen! Ja kotiinmenomatkallakaan ei tarvitse kenenkään ajaa väsyneenä. Erittäin kätevä (ja norjalainen) konsepti tämä Skibåten!

Matkalla Saudaan

Saudan laskettelukeskuksen rinteitä

Vuoren huipulla paistaa vielä aurinko, vaikka pilvi siellä jo väijyykin

Näkymä alas vuonoon

Oli muuten kylmä!

Vaikka ylläolevat kuvatkin onkin napattu aurinkiosina ja seesteisinä hetkinä, keli vuoristossa vaihtuu uskomattoman nopeasti! Ja kova viima kävi erityisesti vuoren huipulla. Viima kun vielä nappaa vähän lunta ja jääpalloja matkaansa niin tuntuu vähän poskissa! Ja tällä samaisella reissulla melkein eksyttiin tuonne huipulle. Päästiin juuri hissillä ylös, kun tuo yhdessä kuvassa vaaniva pilvi osui päällemme. Hyvä että pääsi tuulessa edes eteenpäin ja näkyvyys oli noin 5 m suuntaansa. No, onneksi sentään oltiin ennenkin laskettu samaista rinnettä niin suurinpiirtein tiesi mitä matkan varrella oli. Usein tässä rinteessä laskettiin reitin ulkopuolella, kun lumi oli siellä parempaa laudalle, ja tietenkin onnistuin sitten kaatumaan hulluun lumihankeen, enkä meinannut päästä ylös! Taistelin varmaan 15 minuuttia ennen kuin pääsin siitä umpihangesta liikkeelle. Ainoa kiintopiste siinä lumimyräkässä oli Axel, joka oli varmaan 10 metrin päässä, mutta aina välillä katosi näkyvistä. Vihdoinkin, kun päästiin rinne alas ja vuoren alemmille rinteille, aurinko taas nätisti möllötti taivaalla. Hieman seikkailunmakua pienelle ihmiselle! (ja muistutus luonnon voimista...)

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä kokemuksena tuli testattua Røldal (punainen pallukka). Se on jo sen verran kaukana, ettei ihan päiväseltään viitsi ajella, joten meillä oli mökki vuokrattuna paikan päältä. Stavangerissahan oli tähän aikaan jo täysi kevät. Lumesta ei ollut tietoakaan. Lähdimme matkaan iltapäivällä Axelin työpaikalta, ja laudat & muu sälä oli pakattu Axelin työkaverin autoon jo aamulla, joten jouduin ottamaan bussin keskustasta. Päivä sattui olemaan erityisen lämmin ja keväinen, joten norjalaisethan menivät täysin villiksi. Kotipysäkillä odottelin bussia naisen kanssa, jolla ei ollut päällä muuta kuin jakkupuku. Tässä vaiheessa luovuin piposta. Keskustaan päästyäni kaikki ulkomaalaiset vielä tallustelivat toppatakeissaan, minä mukaanlukien lautailutakissani, mutta norjalaiset ottivat jo aurinkoa t-paidoissa keskustan lammen ympärillä. No sallittakoon tämä heille, olihan asteitakin jo melkein +10, joten Stavangerin mittapuulla kaunis ja lämmin kesäpäivä.  

Ajomatkan maisemaa

Ajomatka Røldaliin oli kiemurainen mutta kaunis. Aina sitä vaan jaksaa ihastella näitä uskomattomia maisemia. Sääli vaan, että autosta saa harvoin hyviä kuvia, joten valokuvat jäivät matkalta vähäisemmiksi. 

Itse laskettelukeskushan oli melko iso ja valinnanvaraa kyllä riittää. Harmi kyllä, että näin lopputalvesta rinteet olivat tosi jäisiä ja tuuli vielä puhalsi loputkin lumenrippeet pois. Voin kuvitella, että kun paikka on täynnä tuoretta puuterilunta, se on varmasti todellinen paratiisi! Alueella ei ole puita eikä pahemmin vaarallisia kiviä tai kielekkeitäkään, joten laitettujen rinteiden ulkopuolella voisi melko huolettomasti laskea. Nyt se oli jokatapauksessa mahdotonta, koska rinteiden ulkopuolinen lumi oli yhtä jäässä, mutta ei edes tasaista.

Røldalin rinteet tuolihissistä

Näkymä vuoren huipulta Røldalin kylään

Tuolihissillä ajellaan vesiputouksen päältä 

Tarpeeksi mustelmia tälle talvelle. Kiitos ja näkemiin!

Luulenpa, että tämä Røldalin reissu oli tämän "talven" viimeinen. Ainakin mustelmasaldo on ihan riittävä. Mutta tulipahan treenattua vähän jalkoja ja vatsalihaksia ;) Ainiin, ja viimeisessä kuvassa näkyy nyt sitten myös ne uudet siteet. Hyvin toimii! Kaiken lisäksi ihan sävy sävyyn takin kanssa ;)