maanantai 25. elokuuta 2014

Tarina jatkuu

Lähes kahden vuoden blogitauon jälkeen olen valmis ottamaan virtuaalisen kynän taas käteeni ja jatkamaan tarinaa. Luonnollisesti näiden kahden vuoden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista jännittävää ja ei-niin-jännittävää. 

Uusi-Seelanti vaihtui Norjan harmaisiin sateisiin ja talvimyrskyihin tammikuussa 2013. Alkoi puolen vuoden puurtaminen gradun parissa. Kesäkuussa juhlittiin tuoretta maisteria. Syyskuussa heitin kyynelsilmin hyvästit Stavangerille ja Norjalle ja suuntasin auton muuttokuormineen kohti Suomea. Päivät täyttyivät töiden ja asunnon etsimisestä. Marraskuussa minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni helsinkiläinen. Koitti vuosi 2014 ja uudenlaiset tuulet alkoivat puhaltaa yllättävältä suunnalta - pohjoisesta. Lähdin kahden päivän varoitusajalla Lappiin töihin. Rakastuin. Huhtikuusta lähtien työskentelin Helsinki-Vantaan lentokentällä, mutta Lapin taiat olivat tehneet jo tehtävänsä, ja ainakin alitajuntani harhaili muualla. Solmittuani vihdoinkin vakituisen työsopimuksen, olin jo halukas hautaamaan CV:n ja hakemuspohjat tietokoneen syövereihin. Pienen yllytyksen ja uteliaisuuden saattelemana raapustin kuitenkin vielä yhden hakemuksen - Leville. Heinäkuussa järkytyksekseni huomasin irtisanoutuneeni ja allekirjoittaneeni uuden työsopimuksen.

Nyt elokuuussa muuttoauto on taas pakattu. Olo on melkein yhtä jännittynyt kuin ulkomaille muuttaessa. Perillä odottavat uusi työ, uusi asunto, uudet vielä tuntemattomat ihmiset, ja mikä parasta: uudet seikkailut. Karistaessani eteläisen Suomen pölyt jaloistani, päätin samalla pyyhkäistä pölypallerot myös blogistani. Sattumuksia ja tarinanpoikasia luulisi nimittäin riittävän, kun yritän sinne jänkälle kotiutua. 

Jos minäkin nyt vihdoin näkisin niitä revontulia:

                                          Lähde: VisitFinland

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Konserttifiilistelyä

Pakko vielä fiilistellä eilisillan Mumford & Sons konserttia! Tähän bändiin nimittäin kulminoituu aika lailla koko vaihtolukukauteni täällä Uudessa-Seelannissa. Eilen siis ajettiin Christchurchiin noin 5 tuntia suuntaansa vain ja ainoastaan kyseisen bändin takia, mutta kyllähän se oli sen arvoistakin ja tietysti ainut oikea tapa päättää tämä vaihtolukukausi. Yliopisto on täällä nimittäin periaatteessa päättynyt ja kesäloma alkanut. Itse lähden reissuun maanantaina, joten saa nähdä mitä kääpiöitä ja velhoja tämä maa vielä tuokaan tielleni.

Kesäloman kunniaksi on hyvä jammailla:
Katso Mumford & Sons - The Cave YouTubessa


perjantai 2. marraskuuta 2012

Jätskiä!

Täällä on helle! Tai no oli ainakin muutaman päivän. Joten mikä onkaan parempaa kuin viettää päivä Otago Peninsulalla merileijonien, hylkeiden ja albatrossien seurassa ja päättää kierros lähikaupan jäätelöhyllylle. Täällä jäätelö on nimittäin aivan naurettavan halpaa. Tämä "yksi pallo" maksaa vain 2,80 dollaria eli n 1,80 euroa! Hellepäivinä ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin suunnata jätskiostoksille ja nauttia päivän viimeisistä auringonsäteistä puiston reunalla rugbyn pelaajia seuraillen :)

Kuten kuvasta ehkä jo huomaakin, olen vihdoinkin siirtynyt älypuhelimien ja erityisesti instagramin ihmeelliseen maailmaan. Instagramista minut siis löytää nykyään nimellä heipai.

Cheers!


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Rugby-huumaa

Uusi-Seelanti - tuo rugbyn luvattu maa. Vihdoin tähänkin uusi-seelantilaisen kulttuurin osa-alueeseen on tullut paremmin tutustuttua. Tai lähinnä joutunut pakostakin tutustumaan, jotta pysyisi edes vähän kiivien ajatusmaailman perässä. Täällä joutuu siis väkisinkin rugby-kulttuurin vaikutuksen alaiseksi, ja olenkin nyt joutunut hieman skarpaamaan ja opettelemaan rugbyn sääntöjä. Tosin jos aussifutiksen kiemuratkin on joskus opittu, niin tämähän on ihan helppo nakki. Kentän päädyistäkään ei löydy kuin yksi H-mallinen "maali" kun taas aussifutiksessa potkitaan käytännössä kolmeen pylväikköön. 

Täällä Dunedinissa rygby-mania kulminoitui eilen All Blacksien peliin. Jos joku ei vielä ole tietoinen, All Blacksit ovat Uuden-Seelannin rugby (union)-joukkue ja kansallisen ylpeyden aihe. Kuten Suomessa jääkiekkoiljat ja Norjassa hiihtäjät, täällä lööpit täyttävät rugby-poikien toilailut, naisseikkailut ja perhepotretit. Viime vuosina joukkue on melko suvereenisti hallinnut kansainvälistä liigaa, vaikka viime vuoden Rugby World Cup-finaalissa joukkeen meinasikin käydä köpelösti Ranskaa vastaan. Joka tapauksessa, eilen All Blacksit pelasivat Etelä-Afrikkaa (aka "Springboks") vastaan täällä meidän pikku Dunedinissa. Kaupunkihan meni luonnollisesti täysin villiksi. Stadion, jossa peli pelattiin sijaitsee vain noin 800 metrin päästä meiltä kotoa, joten voi kuvitella, mikä oli meno meidän suunnalla ennen pelin alkua ja sen jälkeen! Liput oli loppuunmyyty jo aikoja sitten ja pubit pulloillaan kannattajia. Illan päätteksi keskustan kuppiloissa oli tietysti megabileet voitonjuhlineen ja joka paikka täysin tukossa. Melko siivosti nämä rugbyfanit kuitenkin näyttivät käyttäytyvän. Harmi vaan, että liput itse peliin olivat niin kalliit, että stadionille asti en itse päässyt, vaan päädyin katselemaan peliä pubista käsin. Ja mitä täälläkin eniten tietysti odotettiin, oli ennen peliä esitettävä "haka". Haka on maorien perinteinen tanssi, jonka sotatanssi-version All Blacksit ovat adoptoineet. Perinteisesti joukkue esittää tanssin vastustajilleen aina ennen pelin alkua, kuten maorisoturit aiemmin pelotellakseen vihollisiaan. Tanssiin liittyy perinteisesti samanaikainen koreografia, kielen ulos työntäminen ja irvistely. Tässä All Blacksien haka-tyylinäyte viime vuoden Rugby World Cupin loppuottelusta Ranskaa vastaan, ja kyllähän se saakin sydämen lyömään itse kullakin: 






Suoraan sanottuna itse peli oli kyllä hieman hidastempoinen, joten kyllä AFL vielä vie mielestäni voiton. Tosin eilen iltapäivällä pääsin minäkin vähän tähän rugby-rumbaan sisälle, ilmeisesti perinteisen "Nude Blacks"-ottelun myötä. Toisin sanoen meidän lähimmällä rugby-kentällä pojat pelasivat rugbya ilkosen alasti, takapuolessaan vain sponsorin leima: grabaseat.co.nz. No, asuvalinnasta en voi valittaa, joten ehkä tämä kokemus vielä muuttaa mielipiteeni rugbysta :D 





Näin meillä täällä kiivien valtakunnassa tänään.

-Heidi

lauantai 8. syyskuuta 2012

Keväinen kampus

Kevät on vihdoinkin saapunut eteläiselle pallonpuoliskolle! Kun elokuu vaihtui syyskuuksi, lämpötilat pompsahtivat kerrasta kesäisiin lukemiin jopa täällä pallon eteläisessä nurkassa. Tämän seurauksena loputkin kiivit heittivät flipflopit jalkaan, tyttöset unohtivat hameensa kotiin ja kampus ryöpsähti kukkaloistoon. Myös The Telegraph rankkasi hiljattain Otagon yliopiston yhdeksi maailman kauneimmista yliopistoista, eikä suotta!

Yliopiston päärakennus ikonisine kellotorneineen



Commerce Building, jossa matkailuyksikkökin sijaitsee. Tästä rakennuksesta nyt ei saa kaunista kukkasillakaan, mutta yritetään. 


-Heidi

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Bula!

Terveisiä Fidzin paratiisisaarilta! Olen ehkä vielä hieman "in fijian time", joten tässä muutama makupala reissun päältä ja järeämpää settiä on luvassa sitten myöhemmin.





-heidi

perjantai 24. elokuuta 2012

The Catlins

Apua, mihin tämä aika oikeen palaa? Miten voi olla, että jo pitkään odotettu mid-semester break ja Fidzin reissu ovat vain parin päivän päässä? Kuten arvata saattaa, Fidzin reissu ei kovasti harmita, vaan se, että en ole ehtinyt kirjoittaa oikeen mitään Uuden-Seelannin seikkailuistani. Materiaaliahan olisi vaikka muille jakaa, mutta kuka ehtisi naputella kaikki nämä seikkailut ylös?

Joten asiaan!

Muutama viikko sitten kävimme pyörähtämässä Catlinsin rannikolla, joka on vain parin tunnin ajomatkan päässä täältä Dunedinista, sijoittuen Balcluthan ja Invercargillin väliselle rannikkokaistaleelle. Vaikka jylhät rannikkomaisemat hallitsevat Catlinsin maisemaa, alue ei ole kuitenkaan pelkkää karua aaltojen raiskaamaa rannikkoa. Kauniit hiekkarannat houkuttelvat uimaan ja surffamaan (ei kyllä ihan vielä näillä lämpötiloilla!) ja sisämaassa odottaa Jurassic Park -tyylinen tiheä sademetsä vesiputouksineen. Ainiin, ja niitä lampaitahan täällä riittää!

Yllättäen lampaita!
Purakanui Falls 
Catlinsien rannikkoa
Lehmilläkin ihan jees maisemat
Surffaamaan!

Catlinsin rannikolta löytyy myös Uuden-Seelannin mantereen eteläisin piste Slope Point. Vielä etelämpää löytyy vielä kuitenkin Stewart Island, jonne toivottavasti vielä ehdin tämän reissun aikana. Näillä leveyspiireillä ollaan kuitenkin jo lähempänä etelänapaa kuin päiväntasaajaa - koto-Suomesta nyt puhumattakaan! Vaikka eipä sitä tällainen pieni pää osaa oikein vieläkään edes hahmottaa tai käsittää, kuinka kaukana täällä oikeasti ollaankaan. 


Nugget Point majakkoineen on myös tunnettu nähtävyys Catlinsin alueella. Majakka on vieläkin käytössä, mikä on mainio juttu, sillä juurikin tältä merialuelta löytyy jo tarpeeksi uponneita laivanhylkyjä. Antarktikselta puhaltava tuuli voi nimittäin nostaa tuulet välillä hurjiin lukemiin.



Täällä on nyt ensimmäistä kertaa alkanut harmittaa, että en omista (vieläkään) järkkäriä. Panasonicin Lumix pärjää enemmän kuin hyvin maisemakuvauksessa laajakuvalinssillään, mutta zoomit ja tarkkudet ei ihan riitä pingviinejä kuvaillessa. Onneksi kuva vaappuvasta pingviinikolmikosta on sentään tarkentunut omalle verkkokalvolle, ja sitä suosittelen muillekin pingviinien ystäville :)
 
Nämä kuvassa näkyvät pingviinit ovat maailman uhanalaisimmiksi luokiteltuja keltasilmäpingviinejä. Maorin kielellä pingviinit tunnetaan nimellä hoiho, joka tarkoittaa 'äänen huutajaa' ja kyllä ne teräviä kirkaisuja saavatkin aikaiseksi. Mutta onhan ne söpöjäkin! Nämä pingut on bongattu Curio Bayssa, jossa asustaa melko suuri keltasilmäpingviinien yhteiskunta. Jos hoihoja tai muitakaan pingviinejä mielii nähdä, ajoituksen täytyy osua kohdalleen, sillä pingut palaavat pesilleen yleensä juuri ennen auringonlaskua. Saavuimme paikalle hieman neljän jälkeen iltapäivällä, ja siellähän ne jo kipuilivat rannoille ja juttelivat kirkuen toisilleen.

*Lits läts*
Pingviinien lisäksi Catlinsissa voi bongata suuret määrät muita lintulajeja (kertoisin, jos linnuista jotain tietäisin), hylkeitä, delfiinejä, merileijonia... Mekin onnistuimme näkemään hylkeen kalajahdissa ja eikös siihen tupsahtanut pari delfiiniäkin. Reissun päätteeksi vielä yksinäinen merileijonakin päätti tulla poseeraamaan auringonlaskuun.

Merileijonan ylväs poseeraus
Vaikka olin aikaisemmin kuullutkin, että Uusi-Seelanti on oikea luontomatkailijan aarreaitta, en vieläkään voi uskoa kuinka helppoa täällä on törmätä villiin luontoon. Varmasti se riippuu kohteestakin, sillä tämä eteläsaari on huomattavasti asuttamatompi kuin pohjoissaari, joten eläimillä on tilaa rellestää. Täällä Dunedinissakaan ei tarvitse ajaa kuin n. 20 minuuttia ja voi jo hengailla 15 merileijonan kanssa muuten tyhjällä hiekkarannalla. 

Ja nyt, lähden pakkaamaan bikineitä, sillä huomenna suunnaksi otetaan Fidzi ja kouluhommat piilotetaan sängyn alle viikoksi!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-heidi