Lähes kahden vuoden blogitauon jälkeen olen valmis ottamaan virtuaalisen kynän taas käteeni ja jatkamaan tarinaa. Luonnollisesti näiden kahden vuoden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista jännittävää ja ei-niin-jännittävää.
Uusi-Seelanti vaihtui Norjan harmaisiin sateisiin ja talvimyrskyihin tammikuussa 2013. Alkoi puolen vuoden puurtaminen gradun parissa. Kesäkuussa juhlittiin tuoretta maisteria. Syyskuussa heitin kyynelsilmin hyvästit Stavangerille ja Norjalle ja suuntasin auton muuttokuormineen kohti Suomea. Päivät täyttyivät töiden ja asunnon etsimisestä. Marraskuussa minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni helsinkiläinen. Koitti vuosi 2014 ja uudenlaiset tuulet alkoivat puhaltaa yllättävältä suunnalta - pohjoisesta. Lähdin kahden päivän varoitusajalla Lappiin töihin. Rakastuin. Huhtikuusta lähtien työskentelin Helsinki-Vantaan lentokentällä, mutta Lapin taiat olivat tehneet jo tehtävänsä, ja ainakin alitajuntani harhaili muualla. Solmittuani vihdoinkin vakituisen työsopimuksen, olin jo halukas hautaamaan CV:n ja hakemuspohjat tietokoneen syövereihin. Pienen yllytyksen ja uteliaisuuden saattelemana raapustin kuitenkin vielä yhden hakemuksen - Leville. Heinäkuussa järkytyksekseni huomasin irtisanoutuneeni ja allekirjoittaneeni uuden työsopimuksen.
Nyt elokuuussa muuttoauto on taas pakattu. Olo on melkein yhtä jännittynyt kuin ulkomaille muuttaessa. Perillä odottavat uusi työ, uusi asunto, uudet vielä tuntemattomat ihmiset, ja mikä parasta: uudet seikkailut. Karistaessani eteläisen Suomen pölyt jaloistani, päätin samalla pyyhkäistä pölypallerot myös blogistani. Sattumuksia ja tarinanpoikasia luulisi nimittäin riittävän, kun yritän sinne jänkälle kotiutua.
Jos minäkin nyt vihdoin näkisin niitä revontulia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti