Jes, vihdoinkin se koulu alkaa ja on jotain järjellistä tekemistä päivällä! Eiku hups, professori, jonka piti pitää tän viikon tunnit onkin nyt myrskyjen takia jäänyt jumiin Jenkkeihin. Eli koko viikko vapaata ja sitten pitääkin jo tehdä hulluna hommia ens viikolla. Tosi kiva.
No ei se mitään. Nyt on siis koko viikko aikaa tehokutoa! Syksyn ensimmäinen projektin sainkin jo valmiiksi. Tosin siltä se kyllä näyttääkin. Vähän resorit repsottaa jne, mutta itse kuviosta tuli hyvä. Lisää vaan harjotusta ni kyllä se taas tästä lähtee! :)
Eilen oli tosiaan ensimmäinen virallinen koulupäivä - vihdoinkin! Paitsi että itsehän istuin päivystyksessä. Legevakt på norsk. Ei mitään vakavaa, mutta tulehdusarvot sen verran korkealla, että kasa antibiootteja piti apteekista hakea. Reippaana ekaluokkalaisena yritin tietenkin vielä mennä tunneille, mutta en millään löytäny parkkipaikkaa, joten ajattelin, että sen on pakko olla merkki siitä, että pitää vaan kiltisti mennä kotiin lepäämään. Ja niinpä menin. Enkä kuulemma mitään elämää suurempaa missannut muutenkaan. Tunnit käsittelivät kuulemma aika lailla vasta kurssin esittelyä jne. Ja muutenkin, olenhan strategisen johtamisen kurssin jo käynyt viime syksynä. Voisi siis kuvitella, että asia on enemmän tai vähemmän sama. Mitä on strategia, mihin sitä tarvitaan. Keskeiset lähteet herra Porter ja kumppanit.
Tänään ei olisi muutenkaan ollut tunteja. Eikä huomenna. Eikä maanantaina... Joten saan hyvällä omalla tunnolla olla mötköttää ja juoda teeta. Sekä kutoa! Kesän jälkeisen tauon jälkeen puikot ovat tulleet piiloistaan ja uusia projekteja on jo vireillä. Yhden kännykkäpussinkin ehdin jo sipaista :) Langat varmaan loppuu ennen joulua, kääk! :D
Jo viikko Norjassa on hujahtanut ohi, enkä oikein itsekään vielä ymmärrä, että missä välissä! Viikko sitten istuin kyllä itse asiassa vielä autossa jossakin päin valtatie E18:a matkalla Stavangeriin. Matka oli taas kerran äärimmäisen puuduttava, mutta musiikkipuoli toimi kerrankin, kiitos tuliterän FM-lähettimen! Ehkä paras keksintö ikinä autoilijalle, jolla musiikintoistolaitteet muuten ei ole sieltä uusimmasta päästä. Ei tarvi CD-levyjen kanssa sitten räpeltää. Ja se hyvä puoli siinä yksin matkustamisessa oli kyllä, että stereot sai olla niin täysillä kun halusi ja pissataukoja sai pitää niin paljon/vähän kun tarvitsi. Muita huomioituja seikkoja matkanvarrelta:
- Ruotsissa satoi PALJON! Silti ruotsalaiset kaahailivat Volvoillaan päättömästi.
- Rajalla kirkastui! (ehkä myös jotain enkeleiden laulun tapaista saattoi kuulua taustalta..?)
- Norjalaiset tietullit ovat kalliita ja niitä on uskomattoman paljon Oslon ja Stavangerin välillä!
- Sandefjordin lentokenttä oli kauempana Oslosta kuin muistinkaan. Matkustusvinkki: Älä lennä Ryanairilla Sandefjordiin jos haluat Osloon. Tulee luultavasti hyvinkin kalliiksi.
- Maisemat erityisesti Kristiansandin ja Stavangerin välillä ovat uskomattomia kerta toisensa jälkeen! Sääli, että kamera oli piilotettuna jonnekin tavarakasan alle...
- Mutta miten ihmeessä ne rekat voi ajaa niitä kiemuraisia vuoristoteitä?! Ja niin kovaa?! Hyvä että pysyin perässä.
- Paniikki siitä, että mihinköhän sitä on tullu päänsä pistettyä iski vasta 10min ennen Stavangeria. Tosin se aika lailla myös tyyntyi 10min sinne saapumisen jälkeen.
Koulun aloitus on sinänsä ollut myös hyvin mielenkiintoista, koska mitään ohjesitusta en saanut minne pitäisi mennä ja mihin aikaan kun saavun. Kokeilin siis lähinnä onneani ja kerta toisensa jälkeen sain kuulla kuinka minun ei pitäisi olla täällä vaan jossain muualla. Ja koko kampushan oli täynnä norjalaisia, jotka halusivat rekisteröityä omiin ohjelmiinsa. Muut kansainväliset opiskelijat olivat näppärästi saaneet kaiken hoidettua edellisellä viikolla. Kun vihdoin löysin tieni oikeaan paikkaan, kävi ilmi että oma luokkani kokoontuu juuri eli ei muuta kun juoksuksi. Kyllä se siitä suttaantuu :)
Näistä kahdesta opiskeluvuodesta tulee varmaan senkin takia mielenkiintoisia, että luokalammehan on noin 20 eri kansalaisuutta ja ikä vaihtelee jostain reilusta 20:stä reiluun 40:een. Ryhmätöitä odotellessa.
Mutta tämän viikon kohokohta on ehdottomasti ollu purjehdusreissu! Siis itse asiassa kisa! Ja itsehän en tehnyt mitään vaan juoksin puolelta toiselle painona. Mutta ei se mitään, ei semmosessa monsterialuksessa olis mitään oikeen osannu tehdäkään. Dufour 40 ei siis ole mikään pieni paatti. Spinnupuomi oli ehkä vähän isompi kun Nemon puomi. Mutta hauskaa oli ja ihana päästä vähän vesillekin!
Yhteenvedoksi biisi, joka kuvastaa fiiliksiä tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Röyksopp puhuu asiaa, Happy Up Here:
Viimeiset hetket ovat nyt käsillä ennen Norjaan muuttoa. Uskomatonta, että todellakin se kaksi viikkoa, mitä olin varannut kaiken roinan läpikäymiseen ja pakkaamiseen, on todellakin nyt kulunut! Huomenna, koko pikku omaisuuteni pitäisi taas tunkea autoon ja matka voi alkaa. Voi olla Audin jouset taas kovilla...
The summer has been perfect. But as always with Finnish summer - it has been too short. After Midsummer I have spent 31 days sailing, traveled 460 nautical miles, been wearing no socks god-knows-when and my diet basically consisted only of sausages and blueberries. Can't really ask for more!
Every proper ship has figureheads
Live on blueberries - it's healthy :)
This is how we sail
Race boat 69 - skippered by ladies of course
Enjoying the summer evenings
All this sailing, racing and having fun, however, made the time fly. Now I have realized that I only have less than two weeks to organize myself, pack things up and MOVE to Norway! So now, let's panic! I'm not even ready to wear socks and I should adapt myself into the civilization again! Yikes!
Normally, the packing haven't really been my strong feature. And therefore, all of my stuff is still all over the place and seems like the neverending story... Most of the students who are going abroad are complaining because they only have 20kg limit in the airplane, or 40kg if they are lucky and pay more. I have the whole car and it still seems impossible! maybe I'm just proofing this for myself, but compared to exchange students I'm planning to stay, at least for 2 years, but maybe even longer. I don't want to feel like that I'm just staying there temporarily, I want to feel that it's my home. Because that it is going to be.
It's funny how excited I feel again. I already know the place, I know the campus and even some people but somehow it's like starting a new adventure is. Which is actually true.
