Opiskelua ja muita sattumuksia

Tältä viikolta on taas koulunpenkkiä kulutettu minun osaltani tarpeeksi. Ihmeellistä kyllä, vaikka itse tunteja ei kovin paljon olekaan, tekemistä kyllä tuntuisi riittävän. Viime viikko esimerkiksi oli todella intensiivinen! En edes muista, koska olen viettänyt koululla niin paljon aikaa, tuskin koskaan... Tosin, tämä opiskelun jättirykelmä johtui lähinnä siitä, että vieraileva luennoitsijamme saapui USA:sta ja kiitos hurrikaani Irenen, hänen saapumisensa viivästyi ja sen myötä myös tunnit siirtyivät viikolla. Mainittakoon tähän vielä, että professori Cathy Enz opettaa pääasiassa Cornellin Yliopistossa, joka on yksi alamme parhaita yliopistoja ja taitaa hipoa melko korkeita lukemia noin yleiselläkin tasolla jenkeissä. Tiistaista lähtien istuimme siis kolme päivää luennoilla ja kaiken kukkuraksi saimme tehtävämmeksemme 12 dian PowerPoint-esityksen perjantaihin klo 12 mennessä. Tämä johti siihen että urhean ryhmäni kanssa istuimme 24h tuntia yliopistolla pelkästään kahden päivän aikana ja analysoimme ja analysoimme ja vielä vähän analysoimme. Jotain kiireestämme kertoo myös ns. ampiaisepisodi perjantaiaauna. Tarkoituksena oli viimeistellä työ perjantaina ennen palautusta ja hommaa oli vieläkin aivan tuhottomasti. Odottelimme ryhmän viimeistä jäsentä koulun ala-aulassa, kunnes jotai surahti hiuksissani! Örrimörriäisten ei-niin-ystävänä aloin heti viuhtoa sitä pois tukastani. Ja se joku pisti minua käteen! Okei, nyt alkaa jo pikkuhiljaa kauhu kerääntyä! Kävin epätoivoisesti hiukset vielä läpi kammalla, mutta ei mitään - huh - se varmaan lähti jo. Pääsimme vihdoin ylös tietokoneluokkaan ja istun alas. Nyt joku pisti minua takapuoleen! Ja farkkujen läpikin se muuten sattui! Pöllämystynyt ampiainen löytyi pian lattilta ja sen seikkailut päättyivät siihen. Mutta jo pelkkä ajatuskin siitä, että joku AMPIAINEN on möyrinyt pitkin minua, nostattaa vieläkin kauhun pintaan! Tosin ampiaisenpisto persuksissa on aika klassinen ja näin jälkeen päin myös ehkä hieman huvittava. En kuitenkaan ehtinyt lähteä etsimään mistään kortisonia, koska tehtävän aikaraja oli niin lähellä. Täytyi siis vaan toivoa, että en ole kovin allerginen ampiaisen pistoille ja alkaa naputella. En ollut. Näen vieläkin painajaisia sekä tehtävästä että ampiaisesta.

Tämän kokemuksen olisi luullut patistavan ripeämmin myös seuraaviin hommiin, mutta ei taida olla minun juttu. Itsehän tunnetusti jätän kaiken viimetippaan, joten suurin kiire iskee luultavasti vasta joskus lokakuussa ja viimeistään joulukuussa. Osa luokkakavereistani tuskailee jo facebookissa, kuinka vuorokauden 24 tuntia ei riitä ja minä tilasin lennot Korsikalle 10 päiväksi.. Onkohan multa kenties jääny jotain huomaamatta? Noh, panikoin sitä sitten joskus myöhemmin. Eräs asia minuakin kyllä tuskastuttaa: koulukirjojen hinnat! En uskalla enää mennä kirjakauppaan, kun jokainen kirja, jota katson/jonka tarvisin maksaa vähintään sen 500 kruunua! Yleensä ne ovat vielä jotain pikkuvihkosia. Olisi siis paljo reilumpaa, että kirjat hinnoteltaisiin esim. sivumäärän mukaan.. Kirjoja pitäisi sitten hankkia joku pari kirjaa per kurssi, mikä tekisi tälle lukukaudelle jo noin 6 kirjaa. Onneksi joitakin löytyy hyvällä tuurilla kirjastosta ja muutamia olen saanut PDF-tiedostona, mutta silmäthän siinä menee. Toisaalta on myös hyvin mystistä, mitä kirjoja oikeasti tarvitsee. Lukulistoissa riittää vaihtoehtoja, mutta eivät ne kaikki ole tärkeitä kurssin käymiseen, lähinnä syventäviä tekstejä, jos joku asia jäi vielä askarruttamaan. Pitääpi vielä pähkäillä, jos sitä pari kirjaa sitten päätyisi hankkimaan. Kun pääsisi vielä päällystämään, niin olo olisi kun pikku koululaisella konsanaan :)

Preikestolen experience vol. 3

Preikestolen valloitettu taas kerran! Retki oli koulun järjestämä, joten pakkohan siihen oli osallistua kun kerran niin halvallakin pääsi. Bussit oli yliopiston sponsoroimat eli maksettavaksi jäi vain lauttamatka, 43 NOK suuntaansa. Paitsi menomatkalla lautta oli niin tupaten täynnä eikä kukaan tullut rahastamaan, joten sain vähän niinkuin 50% alennuksen ;)

Preikestolen:
- on Rogalandin läänin tunnetuin nähtävyys
- tarkoittaa suomeksi saarnastuolia, miltä se korkeammalta katsottuna näyttääkin
- on 604m korkea tasanne Lysefjord-vuonon yllä
- tasanne on noin 25 x 25m kokoinen

Tämä oli jo kolmas kerta kun tein Preikestolenin vaelluksen, mutta vaihtelevat olosuhteet tekevät joka kerrasta kuitenkin erilaisen ja ainutlaatuisen. Tällä kertaa matka oli hieman sateinen ja tuulinen, kuten usein syksyllä muutenkin. Aamulla kun ensimmäisen kerran katsoin ulos ikkunasta, vettä tuli kaatamalla. Itselleni olin aikaisemmin jo vannottanut, että en lähde sinne itseäni TAAS kaatosateessa kylmettämään. Menin sitten kuitenkin. Tällä kertaa kylläkin paremmin varustautuneena: oli vedenpitävät vaelluskengät, vaihtovaatteet muovipussissa, pipo, hanskat ja termari. Eikä sitten loppujen lopuksi oikeen kunnolla satanutkaan ja vaelluksesta kehkeytyikin oikein mukava.

Reitti ylös Preikestolenillehan ei ole mikään vaikea, mutta kyllä ne ensimmäiset mäet aina ottaa luulot pois tällaiselta sunnuntaivaeltajalta. Ensimmäinen kunnon nousu laittaa jo läähättämään ja takki on pakko heittää reppuun. Hiostavat sadehousut, joiden alla on pitkikset eivät ehkä myöskään ollut se fiksuin valinta, mutta näillä mennään. Vaelluksen pahin osuus on puolessa välisssä reittiä oleva jyrkkä sola, joka on täynnä isoja lohkareita joiden päällä sitten kiipeillään. Sade tekee kivistä liukkaita ja kivien välissä solisee pieniä puroja. Onneksi vettä ei kuitenkaan tule niin paljon, että polku muuttuisi suoranaiseksi vesiputoukseksi. Muutama kivi aina välillä heilahtaa, joten saa olla tarkkana mihin jalkansa laskee. Olo on jotain kuoleman ja voittajafiiliksen välillä kun jyrkkä kohta on ohitettu. Ja sen jälkeen polku jo helpottuukin ja maisemat vaan paranee.

Matkan varrella on myös järvi, jossa voisi käydä pulahtamassa. Jätettiin kyllä tällä kertaa väliin. Nyt siellä uiskenteli vain muutama hullu ruotsalainen. Järvien jälkeen voi valita haluaako "cliff"- vai "hill"-reitin. No cliff tietysti! Ja näkoalat olivat sen mukaiset! Reitti on huikea ja välimatkaa reunallekin jää ihan hyvin. Vasta loppumatkasta korkeanpaikankammoista alkaa hirvittää pystysuora pudotus muutaman askeleen päässä. Ei kannata pahemmin katsella alas. Ja lopulta, siinä se taas häämöttää, Preikestolen kaikessa ylväydessään! Pienen pilviverhon takaa paikka näyttää jopa vaikuttavammalta kuin täydessä auringonpaisteessa. Valon ja varjojen kontrasti on aivan toista ja sateen kastelema kalliokin näyttää suorastaan sateenkaarelta verrattuna kuivaan ja harmaaseen kiveen. Uskomaton paikka.

Byrokratiaa

Paperisotaa parhaimmiillaan. Erinäisiä papereita/todistuksia/selvityksiä/ID-numeroita haluavat nyt mm. Kela, Stavangerin Yliopisto, Suomen ja Norjan posti, verotoimisto ja mitäs vielä, Trafi. Mut ei se mitään, tasaseen tahtiin tässä edetään ja aina pala palalta saa jonkun pikku asian ratkaistua. Tänään esimerkiksi erävoitto puhelinliittymän kanssa! Kauan niitäkin osoitteita siinäkin tilauksessa väännettiin, mutta niin vaan uusi SIM-kortti tupsahti tänään postilaatikkoon. Eli toisin sanoen, nyt ei ole Suomi.liittymä sitten käytössä ollenkaa. Hahaa, hyvästi vaan suomalaiset puhelinmyyjät! 

Muutenkin elämä ihan mallillaan tällä hetkellä. Aurinkokin jopa paistanut tänään! :) Jos ketään norjalaisten sääennustukset kiinnostaa, niin niitä löytyypi täältä: www.yr.no

Vaikka eipä ne koskaan pidä paikkansa. Sanoisin, että täällä on yksi vuodenaika ympäri vuoden ja se on syksy, mutta toisaalta yhden päivän aikana voit kuitenkin kokea kaikki vuodenajat. Makes sense?

Alanpa tässä valmistautumaan illan lettukesteihin, nam! Huomenna ohjelmistossa opiskelua ja lauantaina Preikestolen!