Rugby-huumaa

Uusi-Seelanti - tuo rugbyn luvattu maa. Vihdoin tähänkin uusi-seelantilaisen kulttuurin osa-alueeseen on tullut paremmin tutustuttua. Tai lähinnä joutunut pakostakin tutustumaan, jotta pysyisi edes vähän kiivien ajatusmaailman perässä. Täällä joutuu siis väkisinkin rugby-kulttuurin vaikutuksen alaiseksi, ja olenkin nyt joutunut hieman skarpaamaan ja opettelemaan rugbyn sääntöjä. Tosin jos aussifutiksen kiemuratkin on joskus opittu, niin tämähän on ihan helppo nakki. Kentän päädyistäkään ei löydy kuin yksi H-mallinen "maali" kun taas aussifutiksessa potkitaan käytännössä kolmeen pylväikköön. 

Täällä Dunedinissa rygby-mania kulminoitui eilen All Blacksien peliin. Jos joku ei vielä ole tietoinen, All Blacksit ovat Uuden-Seelannin rugby (union)-joukkue ja kansallisen ylpeyden aihe. Kuten Suomessa jääkiekkoiljat ja Norjassa hiihtäjät, täällä lööpit täyttävät rugby-poikien toilailut, naisseikkailut ja perhepotretit. Viime vuosina joukkue on melko suvereenisti hallinnut kansainvälistä liigaa, vaikka viime vuoden Rugby World Cup-finaalissa joukkeen meinasikin käydä köpelösti Ranskaa vastaan. Joka tapauksessa, eilen All Blacksit pelasivat Etelä-Afrikkaa (aka "Springboks") vastaan täällä meidän pikku Dunedinissa. Kaupunkihan meni luonnollisesti täysin villiksi. Stadion, jossa peli pelattiin sijaitsee vain noin 800 metrin päästä meiltä kotoa, joten voi kuvitella, mikä oli meno meidän suunnalla ennen pelin alkua ja sen jälkeen! Liput oli loppuunmyyty jo aikoja sitten ja pubit pulloillaan kannattajia. Illan päätteksi keskustan kuppiloissa oli tietysti megabileet voitonjuhlineen ja joka paikka täysin tukossa. Melko siivosti nämä rugbyfanit kuitenkin näyttivät käyttäytyvän. Harmi vaan, että liput itse peliin olivat niin kalliit, että stadionille asti en itse päässyt, vaan päädyin katselemaan peliä pubista käsin. Ja mitä täälläkin eniten tietysti odotettiin, oli ennen peliä esitettävä "haka". Haka on maorien perinteinen tanssi, jonka sotatanssi-version All Blacksit ovat adoptoineet. Perinteisesti joukkue esittää tanssin vastustajilleen aina ennen pelin alkua, kuten maorisoturit aiemmin pelotellakseen vihollisiaan. Tanssiin liittyy perinteisesti samanaikainen koreografia, kielen ulos työntäminen ja irvistely. Tässä All Blacksien haka-tyylinäyte viime vuoden Rugby World Cupin loppuottelusta Ranskaa vastaan, ja kyllähän se saakin sydämen lyömään itse kullakin: 

Suoraan sanottuna itse peli oli kyllä hieman hidastempoinen, joten kyllä AFL vielä vie mielestäni voiton. Tosin eilen iltapäivällä pääsin minäkin vähän tähän rugby-rumbaan sisälle, ilmeisesti perinteisen "Nude Blacks"-ottelun myötä. Toisin sanoen meidän lähimmällä rugby-kentällä pojat pelasivat rugbya ilkosen alasti, takapuolessaan vain sponsorin leima: grabaseat.co.nz. No, asuvalinnasta en voi valittaa, joten ehkä tämä kokemus vielä muuttaa mielipiteeni rugbysta :D 

Näin meillä täällä kiivien valtakunnassa tänään.
-Heidi

Keväinen kampus

Kevät on vihdoinkin saapunut eteläiselle pallonpuoliskolle! Kun elokuu vaihtui syyskuuksi, lämpötilat pompsahtivat kerrasta kesäisiin lukemiin jopa täällä pallon eteläisessä nurkassa. Tämän seurauksena loputkin kiivit heittivät flipflopit jalkaan, tyttöset unohtivat hameensa kotiin ja kampus ryöpsähti kukkaloistoon. Myös The Telegraph rankkasi hiljattain Otagon yliopiston yhdeksi maailman kauneimmista yliopistoista, eikä suotta!

Yliopiston päärakennus ikonisine kellotorneineen

Commerce Building, jossa matkailuyksikkökin sijaitsee. Tästä rakennuksesta nyt ei saa kaunista kukkasillakaan, mutta yritetään. 

-Heidi

The Catlins

Apua, mihin tämä aika oikeen palaa? Miten voi olla, että jo pitkään odotettu mid-semester break ja Fidzin reissu ovat vain parin päivän päässä? Kuten arvata saattaa, Fidzin reissu ei kovasti harmita, vaan se, että en ole ehtinyt kirjoittaa oikeen mitään Uuden-Seelannin seikkailuistani. Materiaaliahan olisi vaikka muille jakaa, mutta kuka ehtisi naputella kaikki nämä seikkailut ylös?

Joten asiaan!

Muutama viikko sitten kävimme pyörähtämässä Catlinsin rannikolla, joka on vain parin tunnin ajomatkan päässä täältä Dunedinista, sijoittuen Balcluthan ja Invercargillin väliselle rannikkokaistaleelle. Vaikka jylhät rannikkomaisemat hallitsevat Catlinsin maisemaa, alue ei ole kuitenkaan pelkkää karua aaltojen raiskaamaa rannikkoa. Kauniit hiekkarannat houkuttelvat uimaan ja surffamaan (ei kyllä ihan vielä näillä lämpötiloilla!) ja sisämaassa odottaa Jurassic Park -tyylinen tiheä sademetsä vesiputouksineen. Ainiin, ja niitä lampaitahan täällä riittää!

Yllättäen lampaita!

Purakanui Falls 

Catlinsien rannikkoa

Lehmilläkin ihan jees maisemat

Surffaamaan!

Catlinsin rannikolta löytyy myös Uuden-Seelannin mantereen eteläisin piste Slope Point. Vielä etelämpää löytyy vielä kuitenkin Stewart Island, jonne toivottavasti vielä ehdin tämän reissun aikana. Näillä leveyspiireillä ollaan kuitenkin jo lähempänä etelänapaa kuin päiväntasaajaa - koto-Suomesta nyt puhumattakaan! Vaikka eipä sitä tällainen pieni pää osaa oikein vieläkään edes hahmottaa tai käsittää, kuinka kaukana täällä oikeasti ollaankaan. 

Nugget Point majakkoineen on myös tunnettu nähtävyys Catlinsin alueella. Majakka on vieläkin käytössä, mikä on mainio juttu, sillä juurikin tältä merialuelta löytyy jo tarpeeksi uponneita laivanhylkyjä. Antarktikselta puhaltava tuuli voi nimittäin nostaa tuulet välillä hurjiin lukemiin.

Täällä on nyt ensimmäistä kertaa alkanut harmittaa, että en omista (vieläkään) järkkäriä. Panasonicin Lumix pärjää enemmän kuin hyvin maisemakuvauksessa laajakuvalinssillään, mutta zoomit ja tarkkudet ei ihan riitä pingviinejä kuvaillessa. Onneksi kuva vaappuvasta pingviinikolmikosta on sentään tarkentunut omalle verkkokalvolle, ja sitä suosittelen muillekin pingviinien ystäville :)
 
Nämä kuvassa näkyvät pingviinit ovat maailman uhanalaisimmiksi luokiteltuja keltasilmäpingviinejä. Maorin kielellä pingviinit tunnetaan nimellä hoiho, joka tarkoittaa 'äänen huutajaa' ja kyllä ne teräviä kirkaisuja saavatkin aikaiseksi. Mutta onhan ne söpöjäkin! Nämä pingut on bongattu Curio Bayssa, jossa asustaa melko suuri keltasilmäpingviinien yhteiskunta. Jos hoihoja tai muitakaan pingviinejä mielii nähdä, ajoituksen täytyy osua kohdalleen, sillä pingut palaavat pesilleen yleensä juuri ennen auringonlaskua. Saavuimme paikalle hieman neljän jälkeen iltapäivällä, ja siellähän ne jo kipuilivat rannoille ja juttelivat kirkuen toisilleen.

*Lits läts*

Pingviinien lisäksi Catlinsissa voi bongata suuret määrät muita lintulajeja (kertoisin, jos linnuista jotain tietäisin), hylkeitä, delfiinejä, merileijonia... Mekin onnistuimme näkemään hylkeen kalajahdissa ja eikös siihen tupsahtanut pari delfiiniäkin. Reissun päätteeksi vielä yksinäinen merileijonakin päätti tulla poseeraamaan auringonlaskuun.

Merileijonan ylväs poseeraus

Vaikka olin aikaisemmin kuullutkin, että Uusi-Seelanti on oikea luontomatkailijan aarreaitta, en vieläkään voi uskoa kuinka helppoa täällä on törmätä villiin luontoon. Varmasti se riippuu kohteestakin, sillä tämä eteläsaari on huomattavasti asuttamatompi kuin pohjoissaari, joten eläimillä on tilaa rellestää. Täällä Dunedinissakaan ei tarvitse ajaa kuin n. 20 minuuttia ja voi jo hengailla 15 merileijonan kanssa muuten tyhjällä hiekkarannalla. 

Ja nyt, lähden pakkaamaan bikineitä, sillä huomenna suunnaksi otetaan Fidzi ja kouluhommat piilotetaan sängyn alle viikoksi!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-heidi