Lomasuunnitelmia

Taas yksi kurssi onnellisesti ohi! Tai mistäs minä tiedän kuinka se vielä päättyy, kun arvosanat tulevat vasta myöhemmin. Mutta tuskinpa se viimeisenä yönä (taas!) viimeistelty essee nyt niin huono on, ettenkö voisi hyvällä omalla tunnolla sanoa siirtyväni kohta uusia haasteita. Uudet haasteet yliopiston puolella alkavat kuitenkin vasta puolentoista viikon päästä, joten tähänhän osui ihan kunnon pääsiäisloma!

Pääsiäistä nämä päättivät lähteä viettämään Portugalin auringon alle! Noh, säätiedotusten mukaan ei niinkään auringon vaan pilvien, mutta eiköhän se nyt Stavangerin sateet voita mennen tullen :) Matkajärjestelyt hoidettiin viime minuuteilla, kun eivät nuo miehet tunnu uskovan, että tulisi aika paljon halvemmaksi tehdä varaukset ainakin muutamaa viikkoa etukäteen. Varsinkin kun kyseessä on pääsiäinen. No mutta, saatinpahan ihan istumapaikat koneesta ja oikeen "villa" Sesimbran kylästä. Kylä on alkujaan kalastajakylä, mutta nyt elää aika lailla matkailusta. Toisaalta matkailukausi ei ihan vielä taida olla kunnolla alkanut Portugalissakaan. Sesimbra sijaitsee noin 40km:n päässä Lissabonista, jonne meillä on lennot. Päästään siis vähän Lissabonin nähtävyyksiäkin samalla ihastelemaan. Pelkään vaan olevani ainut meidän matkaporukasta, jota nämä kulttuurihistorialliset nähtävyydet yhtään kiinnostaa. Ehkä saan houkuteltua pojat vaikka viinin voimalla ainakin Alfaman vanhaan kaupunginosaan, Saõ Jorgen linnaan ja Belemin torniin. Mitäs niitä muita nyt olikaan? Tuli taas niin puskista tämänkin reissu, että en pahemmin ole taustatutkimusta ehtinyt tehdä, mutta katsellaan sitten paikan päällä enemmän. Matkan päätarkoitushan on kuitenkin vähän päästä hiomaan näitä melko olemattomia surffaustaitoja muuallakin kun hyytävässä Pohjanmeressä. Jopa opettajan olemme saaneet buukattua koko viikoksi ja hän kuuluu sarjaan "työkaverin kaverin serkku". Mielenkiinnolla siis odotan kuinka ammattisurffarina sieltä tullaankaan takaisin!

Huomasin myös hauskan sattuman tällä viikolla haaveillessani Portugalista. Viime vuonna samoihin aikoihin hikipäissäni kirjoittelin opinnäytetyötäni kriisinhallinnasta, joka sitten mentiin esittämään joskus huhtikuussa opiskelijakonferenssiin Faroon, eteläiseen Portugaliin. (Koko projektin ensisijainen tavoitehan olikin lähinnä Portugalin-matka ja hyvänä kakkosena tuli sitten se oppari ja koulusta valmistuminen...) No, nyt tällä viikolla kirjoitin taas hikipäissäni esseetä, mistäs muustakaan kun kriisinhallinnasta! Päällimmäisenä ajatuksena mielessä siinsi kuitenkin jo Portugali. Tuleeko tästä kenties jokavuotinen ilmiö? Portugali sopisi oikein hyvin, mutta kriisnhallinnat voisin kyllä jo jättää vähäksi aikaa.

Viime vuonna nautiskeltiin Farosta, nyt odottaa Lissabonin seutu

Huomenna siis hypätään koneeseen ja viikkohan siellä vierähtää, joten voin unohtaa kouluhommatkin hetkeksi! Paitsi että joudun ottamaan ainakin kielitestimateriaalin mukaan, kun sekin tässä jo alkaa lähentelemään. Jos sitä vaikka sitten koneessa...

Ainiin. Hyvää pääsiäistä! God påske! :)

-Heidi

p.s. Tänään korkkasin myös pyöräilykauden (päivän etuajassa!). Ja huh huh, kylläpäs taas norjalaiset ylämäet ja tuuli tekivät tehtävänsä! Pyöräkin taisi olla talven jäljiltä vähän ruosteessa. Tai sitten se olin minä! Lähtökohtaisesti syytän kuitenkin pyörää, mutta totean, että tästä ei ole matka kuin ylöspäin. Kirjaimellisestikin, kun täältä saarelta pitää aina aloittaa polkemaan ylämäkeen. Ha ha ;)

Vitsit sikseen, vielä pitää pakata!

Kevät ja grillikauden avajaiset

Kevät on saapunut Stavangeriin! Tai melkeinpä jo kesä. Tänään piti olla taas kerran surffauspäivä, kun kerrankin koko viikonlopuksi oli luvattu aurinkoa, eikä YHTÄÄN sadetta! Mutta mönkään meni, koska keli on jopa niin hyvä, että ei edes tuule, joten ei siellä sitten ollut yhtään aaltojakaan. Höh. SurfSchoolistakin sanoivat vaan, että olisitte menneet hiihtämään! Se on vähän turhan myöhäistä nyt, mutta jos vaikka huomenna saisi fillarin ulos varastosta ja lähtisi pienelle lenkille. Vaikka kylläkin viime lokakuun kaatosateessa polkiessani yliopistolta vannoin pyhästi, että pyörää en ota ulos varastosta ennen huhtikuuta. Ehkä muutaman päivän voisin kuitenkin varastaa.

Tässä pyöräilyasiassahan paikalliset ovat melko fanaattisia. En voi ymmärtää, että kaupungissa, jossa sää on näin arvaamaton, joka aamu saa silti väistellä näitä pyöräilijälaumoja. Tai ehkä ne ovatkin ulkomaalaisia, en tiedä, mutta yhdistävä tekijä on aina värikäs pyöräilyasu. Mielellään jonkun öljyfirman tietysti. Mutta ei sen puoleen, kyllä niitä autoilijoitakin riittää. Oli mikä aika päivästä tahansa, aina on ruuhka-aika. Itse asiassa, 8km matka kotoa yliopistolle kestää pyörällä tai autolla melkein saman verran jos juutun ruuhkiin! Paitsi että kun pääsen pyörällä perille, olo ei ole kovin hehkeä erityisesti sen 1,5km jättiläismäisen nousun jälkeen...

Surffaus ei siis onnistunut, mutta emme olleet kuitenkaan valmiita myöntämään, että talvi olisi vielä valloillaan, joten saimme pystyyn kuitenkin grillikauden avajaiset muutaman kaverin voimin. Ja hyvinhän se grilli syttyi vielä talven jälkeenkin ja pølset saatiin tulille. Tilaisuuden kunniaksi pesin jopa ikkunat! Nyt näkee taas ulos, kun talven myrskyjen lennättämät suolavedet on pesty pois. Meriveden peseminen ikkunoista oli ainakin uusi kokemus! Ja me asutaan sentään toisessa kerroksessa. Ensimmäisen kerroksen asukkaat voivat varmaan raapia käyttösuolat ikkunoista.

Ulkona veneilijätkin jo virittelevät purjeitaan

Nyt kun näkee taas ulos, voi huomata että veneilijätkin siellä jo hyörivät täydellä teholla. Purjeita tuuleteltiin jo useammassakin paatissa. Siinä heräsi itselläkin taas innostus ja toivottavasti tämänkin talouden 1/4 -vene saadaan kohta vesille, että päästään vihdoin testipurjehdukselle :)

The road goes on

The road goes ever on and on

Down from the door where it began,

Now far ahead the Road has gone,

And I must follow if I can,

Pursuing it with eager feet,

Until it joins some larger way

Where many path and errand meet.

And whither then? I cannot say.

- The Old Walking Song sung by Bilbo Baggins -

Kohti uusia seikkailuja siis! Nyt se on nimittäin sitten melkein virallista - vaihtoon lähtö (taas!) Johan sitä on jo yli puoli vuotta kerennytkin asustelemaan samassa paikassa :) 

Tänään sähköpostiini siis tupsahti yliopiston kansainväliseltä koordinaattoriltani "Conditional Offer of Place" Otagon yliopistoon Uuteen Seelantiin. "Conditonal" siksi, että vaativat kielitestiä ja pääsen siihen osallistumaan vasta huhtikuussa. Hakuprosessi on nyt kestänyt vähän toista kuukautta ja ollut äärimmäisen sekava, kuten vähän kaikki täällä Stavangerin yliopistossa. Erityisesti tuosta kielitestistä kävin pitkään kädenvääntöä, mutta tällä kertaa ei selittelyt kuitenkaan auttaneet, koska kyseessä on ilmeisesti sen verran kovatasoinen yliopisto, että vaativat sen maisteritason opintoihin. Mutta onhan se nyt suoraan sanottuna aivan päätöntä, että opiskelen tällä hetkellä englanninkielisessä maisteriohjelmassa, johon myöskin luonnollisesti oli englannin kielen pääsyvaatimukset, mutta silti vaan ei riitä. Hyvillä lukion englannin arvosanoilla tämän hässäkän olisi myös voinut välttää, mutta vaikka numeroni olivatkin hyviä, ne olivat liian vanhoja! Tulkitsen tämän niin, että en osaa englantia ja olen siis liian vanhakin. Kiitos tästä. Eipä tässä siis muu auta kun lähteä seikkailemaan Oslon Folkeuniversitetiin tekemään IELTS. Kiitos siitä, että joudun lähtemään Osloon asti kuuluu UiS:lle, koska sain kuulla tästä vasta niin myöhään, että Stavangerin kevään ainut testipäivä oli jo täynnä. Vaikka aktiivisesti kieltä käytänkin ja mielestäni ihan kelpo englantia puhunkin, täytyy jotenkin varmaan yrittää valmistautua, ettei tule mitään totaalijäätymistä siellä itse kokeessa. Kielioppi vähän hirvittää, kun sitä ei pahemmin ole tullut mietittyä lähiaikoina... Mutta eiköhän tästä vielä ihan hyvä tule!   

Vielä muutaman pyyhkeen heitän kyllä vielä UiS:n suuntaan, sillä meillähän oli pieni tiedotustilaisuus näistä vaihtomahdollisuuksista (sekin kiireessä revitty kasaan, kun "eihän ne kansainväliset opiskelijat mihinkään halua lähteä, nehän on jo tavallaan vaihdossa"), jossa meille esiteltiin siis huikeat viisi yliopistoa (ja myöhemmin kävi ilmi, mutkan kautta tietenkin, että niitä olikin kuusi). Näiden joukossa oli yliopistoja, joiden kanssa Stavangerilla on erasmus- tai bilateral-sopimus, mutta ei suinkaan kaikkien kanssa ole näitä sopimuksia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lukukausimaskut jäävät itselle maksettavaksi. Näin kävi myös minulle, sillä hups, joku unohti taas kertoa. Mutta ei se mitään, kyllähän näitä opintolainoja sitten joskus myöhemmin ehtii maksella takaisin... Tällaisia tilaisuuksia ei kuitenkaan tule joka päivä vastaan! Tiedotustilaisuushan pidettiin noin viikkoa ennen viimeistä hakupäivää eli harkinta-aikaa ei pahemmin jäänyt. Itsehän oli pähkäillyt koko vaihtoepisodin jo aikaisemmin päässäni seuraavasti: 

1. En minä mihinkään vaihtoon lähde, vastahan pääsin tänne Norjaan.
2. No, jos vaikka johonkin tähän lähelle, niin kuin Tanskaan.
3. Mutta sehän on sitten ihan sama, kuin että jäisin tänne. Jos vaikka jonnekin keski-Eurooppaan.
4. Ai, ei meillä olekaan virallisia vaihtokohteita kuin Yhdysvalloissa, Englannissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Ainiin, ja se mystinen Dubai tietenkin, josta meille ei kyllä koskaan muistettu kertoa...
5. Epäilen kestäväni amerikkalaista opiskelumentaliteettia lukukauden verran, Englantiin en saa enää erasmus-tukea kun olen sen jo kerran käyttänyt, ja Ausseissa vietin jo vuoden eli jäljelle ei jäänyt muuta järkevää vaihtoehtoa kuin Uusi Seelanti. Tämän lisäksi mainittakoon, että Otagon yliopistossa oli ylivoimaisesti kiinnostavimmat kurssit :)

Olen päättänyt ottaa tämän koko hakuprosessin kielitesteineen päivineen lähinnä henkisen kasvun kannalta. Ja onhan se suorastaan aika reiluakin, koska kun kolme vuotta sitten hain vaihtoon tänne Stavangeriin, en suoraan sanottuna tehnyt oikein mitään asian eteen. Muutaman paperin toimitin koululle ja sitten vaan matkaan. Antoivat vielä rahaakin. Pohjoismaiden kansalaisena en joutunut edes jonottelemaan tuntikaupalla oleskelulupaa poliisilaitoksella toisin kuin muut vaihto-opiskelijat. Jos nyt siis joudun tekemään kaiken pitkän kaavan kautta, on se ehkä ihan vaan oikein.

Kirjoittelen sitten myöhemmin vähän enemmän paikasta itsestään, mutta tosiaan University of Otago sijaitsee pienessä opiskelijakaupungissa Dunedinissa. Se on Eteläsaaren toiseksi suurin kaupunki, jossa on noin 120 000 asukasta, eli kooltaan aika lailla samaa luokkaa kuin Stavanger. Tästä pääsee kaupungin kotisivuille: http://www.dunedin.govt.nz/

 

University of Otago on Uuden Seelannin vanhin yliopisto ja se perrustettiin jo vuonna 1869. Yliopisto on kansainvälisestikin tunnettu, joten odotukseni ovat melko korkealla! Yliopiston kotisivut:  

http://www.otago.ac.nz/

Uusi Seelanti on aina ollut "once in a lifetime" -listani kärjessä ja nyt olen taas askelta lähempänä tämän unelman toteuttamista! Ja samalla pääsen myös yhden lempikirjani maisemiin ;)

Yliopiston opiskelija-asunnot? ;)

Meanwhile in Stavanger

Laitetaan näitä merkintöjä nyt sitten oikeen urakalla. :) Tosiaan, sana talvi on täällä jokseenkin venyvä käsite. Viime viikonloppuna oltiin siis lautailemassa, toissa viikonloppuna oltiin taas surffaamassa. Siis mitä ihmettä?!

Vuodenajat ei siis pahemmin tekemisiä rajoita, ja missään välissä ei oikeastaan tule sellaista vaihetta, etteikö jotain voisi ulkona puuhailla. Paitsi jos pelkää sadetta. Toissa viikonloppuna kuitenkin sattui uskomattoman aurinkoinen ja lämmin keli. Lauanatai oli kuitenkin aika tuulinen, joten kokemattomat surffailijat, kuten minä, pysyivät suosiolla rannalla. Tämän talon leijasurffaaja oli tietysti aivan täpinöissään, joten suuntasimme Solan rannalle, joka on aivan lentokentän kupeessa eli vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Axel pääsi siis pitkästä aikaa leikkimään leijansa ja lautansa kanssa. Itsehän päädyin ottamaan aurinkoa toppatakissa.

Siellä se leikkii

Sola on leijasurffajien suosiossa. Ja muidenkin, jotka haluavat nauttia aurinkoisista päivistä ulkona.

Sunnuntaina oli sitten minunkin vuoroni hypätä +6 asteiseen mereen märkäpuvussa. Täytyy sanoa, että olin hieman skeptinen, sillä aikaisemmat surffauskokemukseni ovat täällä päätyneet joko flunssaan, lähes murtuneisiin varpaisiin tai muuten vaan turhautumiseen. Onneksi tuuli tyyntyi melkein täysin sunnuntaina ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten oli ihan oikeasti lämmin. Itse asiassa viimeistään siinä vaiheessa kun vääntäytyi märkäpukuun, oli jo suorastaan kuuma! Kevät ja syksyhän täällä ovatkin parasta aikaa surffaukseen, sillä kesällä ei kunnollisia aaltoja oikeastaan ole ja talvella on vähän turhan kylmä.

Alunperin tarkoituksena oli mennä Boren rannalle, mutta saimme viime hetken viestin lautoja vuokraavalta mieheltä, että aallot siellä olisivat liian isoja aloittelijoille. Päädyimme siis Hellestøn rannalle, jossa en aikaisemmin ollut käynytkään. Stavangerista eteläänhän sijaitsee paljon erilaisia rantoja, joilla voi surffata tai leijasurffata riippuen vähän pohjanmuodoista. Useimmilla näistä rannoista on ihana hiekkapohja ja sitten vaan tuulen suunnasta riippuen voi valita mille rannalle kannattaa mennä milloinkin. Esimerkiksi tältä nettisivulta voi tarkastaa millaista säätä ja aaltoa on luvassa: http://magicseaweed.com/

Omia lautoja emme omista, mutta laudan voi helposti vuokrata. Systeemi toimii niin, että vuokraamisen hoitaa paikallinen yritys SurfSchool. Laudat ja märkäpuvut kulkevat kuorma-autossa, jonka viikonloppuisin voi bongata joltakin alueen rannalta, lähinnä tuulista riippuen. Useimmiten heidät löytää Boren rannalta. Kannattaa siis soittaa etukäteen. Ja onneksi kysyimmekin etukäteen, sillä vuokratamineiden oli tarkoitus lähteä liikkeelle vasta seuraavana viikonloppuna. Onneksi vuokrausta pyörittävä heppu on sen verran mukava, että hän lupasi aloittaa hommat aikaisemmin, jos meitä olisi enemmän kuin viisi. Lopulta taisimme saadakin kahdeksan hengen ryhmän kasaan. Ja taisi olla ihan hyväksi hänenkin bisnekselleen, sillä keli oli niin hyvä, että moni muukin innostui surffaamaan. Vuokraaminen ei nimittäin ollut kallista. Hintaan kuuluu täys märkäpuku (eli myös huppu, hanskat ja kengät) sekä lauta koko päiväksi (200NOK) ja toisin kuin lumilautailussa, meressä möyriminen on ilmaista. Toinen hyvä puoli on se, että veteen mätkähtäminen ei myöskään satu yhtä paljon kuin jäiseen rinteeseen pyllähtäminen. :)

Seuraavista kuvista pitää antaa kunnia Axelille ja GoPro -kameralle:

Aallot olivat juuri sopivia aloittelijoille

Merivesi täällä on uskomattoman kirkasta!

Tuntui jo ihan kesältä!

Surffausasennossa on ehkä vielä hieman parantamisen varaa ;)

Oikeastaan tämän surffauspäivän aikana tuntui jo ihan kesältä! Ja onnistumisen hetkiäkin koettiin, kun pääsin jo pari kertaa pystyynkin. Polvillaan meno alkaa jo sujua aika hyvin kuten viimeisestä kuvasta näkyy :) Tällä motoriikalla sanoisin, että tämä on jo aika saavutus. Jos et heti tunnistanut, niin minäpä se siinä punainen raita kyljessä "surffaan", vaikka epäilyttävästi näytänkin vaan paksulta hylkeeltä. Mutta hauskaa oli! Pahin osuus koko päivässä oli se, kun piti ottaa märkäpuku pois. Tämähän tapahtui tietysti tyylikkäästi auton oven takana, kun pukuhuoneita ei tietenkään ollut. Onneksi ei ollut siis tuulista, olisi voinut olla vähän vilpoista! Tuli lähinnä vaan vanhat kunnon uimaopettaja-ajat mieleen ;) Huomenna olisi taas mahdollisuus lähteä surffaamaan, mutta taidan jättää väliin, sillä tämä sama vaatteidenvaihtosessio kaatosateessa ei pahemmin houkuttele. Meressähän se on se ja sama, sataako vai ei, kastuu sitä kuitenkin.

Oho, talvi meni jo

Hups, ihan huomaamatta tosiaan talvi menikin jo! Tosin nyt kun oikeen muistelen niin ei täällä oikeen mitään kunnon talvea ollutkaan. Usko oli kova Suomen hankiin, mutta nekin vähän pääsi huijaamaan, joten lumisesta talvesta olen päässyt nauttimaan lähinnä viikonloppuisin. No okei, saatiin me talven aikana täällä meren äärelläkin pari kertaa lunta muutamaksi päiväksi. Huvittavinta ehkä oli se, että Suomessa joudutaan raapimaan auton ikkunat jäästä aamuisin, täällä näkyivät joutuvan tekmään sen myös veneille! :)

Näkymä parvekkeelta joskus tammikuussa

Talven aikana ehdittiin koluta melkeinpä kaikki lähiympäristössä olevat laskettelukeskukset läpi. Ja lähiympäristöstä puhun nyt norjalaisessa mittakaavassa, eli 200km säteellä (n. 4 tunnin ajomatka lauttoineen)

Kartalta vähän helpommin hahmottaa. Stavanger ja kötimökki löytyvät siis sinisestä pallurasta. Sirdal (keltainen pallukka) on kaikkein lähimpänä, ja sinne ei aja kuin 1,5 - 2 tuntia (paitsi sunnutaina takaisin n. 3 kun kaikki muutkin tulevat takaisin kaupunkiin). Ja matkaahan oli semmoiset 60km. Mutta matkalla ei ole yhtään lauttaa, jee! Itse kävin vaan kerran tänä vuonna Sirdalissa, mikä oli ehkä ihan hyvin urhealle Audillekin, joka vähän kotiin tullessa nikotteli raskaan vuoristokurvailun jälkeen.

Sauda (vihreä pallukka) oli tämän vuoden ykköskohde! Sattui hyvät kelit, välillä aivan uskomaton määrä puuterilunta ja mikä parasta, matka vuorille taitetaan lautalla! Onhan se vähän absurdia raahautua aikaisin aamulla keskustan satamaan täydessä toppavarustuksessa ja lauta kainalossa kun useimmiten lunta ei näkynyt mailla halmeillakaan. Sitten kökötetään 2 tuntia lautalla (joka on muuten miljoona kertaa mukavampi kuin bussi) ja rannassa odottaa bussi, joka heittää matkustajat sitten itse vuorelle noin 10 minuutissa. Hissikortitkin saa jo lautalla, koska hintaan kuuluu matkat ja päivän laskettelukortti (650NOK/hlö). Eli sitten ei muuta kun monot jalkaan ja mäkeen! Ja kotiinmenomatkallakaan ei tarvitse kenenkään ajaa väsyneenä. Erittäin kätevä (ja norjalainen) konsepti tämä Skibåten!

Matkalla Saudaan

Saudan laskettelukeskuksen rinteitä

Vuoren huipulla paistaa vielä aurinko, vaikka pilvi siellä jo väijyykin

Näkymä alas vuonoon

Oli muuten kylmä!

Vaikka ylläolevat kuvatkin onkin napattu aurinkiosina ja seesteisinä hetkinä, keli vuoristossa vaihtuu uskomattoman nopeasti! Ja kova viima kävi erityisesti vuoren huipulla. Viima kun vielä nappaa vähän lunta ja jääpalloja matkaansa niin tuntuu vähän poskissa! Ja tällä samaisella reissulla melkein eksyttiin tuonne huipulle. Päästiin juuri hissillä ylös, kun tuo yhdessä kuvassa vaaniva pilvi osui päällemme. Hyvä että pääsi tuulessa edes eteenpäin ja näkyvyys oli noin 5 m suuntaansa. No, onneksi sentään oltiin ennenkin laskettu samaista rinnettä niin suurinpiirtein tiesi mitä matkan varrella oli. Usein tässä rinteessä laskettiin reitin ulkopuolella, kun lumi oli siellä parempaa laudalle, ja tietenkin onnistuin sitten kaatumaan hulluun lumihankeen, enkä meinannut päästä ylös! Taistelin varmaan 15 minuuttia ennen kuin pääsin siitä umpihangesta liikkeelle. Ainoa kiintopiste siinä lumimyräkässä oli Axel, joka oli varmaan 10 metrin päässä, mutta aina välillä katosi näkyvistä. Vihdoinkin, kun päästiin rinne alas ja vuoren alemmille rinteille, aurinko taas nätisti möllötti taivaalla. Hieman seikkailunmakua pienelle ihmiselle! (ja muistutus luonnon voimista...)

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä kokemuksena tuli testattua Røldal (punainen pallukka). Se on jo sen verran kaukana, ettei ihan päiväseltään viitsi ajella, joten meillä oli mökki vuokrattuna paikan päältä. Stavangerissahan oli tähän aikaan jo täysi kevät. Lumesta ei ollut tietoakaan. Lähdimme matkaan iltapäivällä Axelin työpaikalta, ja laudat & muu sälä oli pakattu Axelin työkaverin autoon jo aamulla, joten jouduin ottamaan bussin keskustasta. Päivä sattui olemaan erityisen lämmin ja keväinen, joten norjalaisethan menivät täysin villiksi. Kotipysäkillä odottelin bussia naisen kanssa, jolla ei ollut päällä muuta kuin jakkupuku. Tässä vaiheessa luovuin piposta. Keskustaan päästyäni kaikki ulkomaalaiset vielä tallustelivat toppatakeissaan, minä mukaanlukien lautailutakissani, mutta norjalaiset ottivat jo aurinkoa t-paidoissa keskustan lammen ympärillä. No sallittakoon tämä heille, olihan asteitakin jo melkein +10, joten Stavangerin mittapuulla kaunis ja lämmin kesäpäivä.  

Ajomatkan maisemaa

Ajomatka Røldaliin oli kiemurainen mutta kaunis. Aina sitä vaan jaksaa ihastella näitä uskomattomia maisemia. Sääli vaan, että autosta saa harvoin hyviä kuvia, joten valokuvat jäivät matkalta vähäisemmiksi. 

Itse laskettelukeskushan oli melko iso ja valinnanvaraa kyllä riittää. Harmi kyllä, että näin lopputalvesta rinteet olivat tosi jäisiä ja tuuli vielä puhalsi loputkin lumenrippeet pois. Voin kuvitella, että kun paikka on täynnä tuoretta puuterilunta, se on varmasti todellinen paratiisi! Alueella ei ole puita eikä pahemmin vaarallisia kiviä tai kielekkeitäkään, joten laitettujen rinteiden ulkopuolella voisi melko huolettomasti laskea. Nyt se oli jokatapauksessa mahdotonta, koska rinteiden ulkopuolinen lumi oli yhtä jäässä, mutta ei edes tasaista.

Røldalin rinteet tuolihissistä

Näkymä vuoren huipulta Røldalin kylään

Tuolihissillä ajellaan vesiputouksen päältä 

Tarpeeksi mustelmia tälle talvelle. Kiitos ja näkemiin!

Luulenpa, että tämä Røldalin reissu oli tämän "talven" viimeinen. Ainakin mustelmasaldo on ihan riittävä. Mutta tulipahan treenattua vähän jalkoja ja vatsalihaksia ;) Ainiin, ja viimeisessä kuvassa näkyy nyt sitten myös ne uudet siteet. Hyvin toimii! Kaiken lisäksi ihan sävy sävyyn takin kanssa ;)