Näytetään tekstit, joissa on tunniste random thoughts. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste random thoughts. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. elokuuta 2014

Tarina jatkuu

Lähes kahden vuoden blogitauon jälkeen olen valmis ottamaan virtuaalisen kynän taas käteeni ja jatkamaan tarinaa. Luonnollisesti näiden kahden vuoden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista jännittävää ja ei-niin-jännittävää. 

Uusi-Seelanti vaihtui Norjan harmaisiin sateisiin ja talvimyrskyihin tammikuussa 2013. Alkoi puolen vuoden puurtaminen gradun parissa. Kesäkuussa juhlittiin tuoretta maisteria. Syyskuussa heitin kyynelsilmin hyvästit Stavangerille ja Norjalle ja suuntasin auton muuttokuormineen kohti Suomea. Päivät täyttyivät töiden ja asunnon etsimisestä. Marraskuussa minusta tuli ensimmäistä kertaa elämässäni helsinkiläinen. Koitti vuosi 2014 ja uudenlaiset tuulet alkoivat puhaltaa yllättävältä suunnalta - pohjoisesta. Lähdin kahden päivän varoitusajalla Lappiin töihin. Rakastuin. Huhtikuusta lähtien työskentelin Helsinki-Vantaan lentokentällä, mutta Lapin taiat olivat tehneet jo tehtävänsä, ja ainakin alitajuntani harhaili muualla. Solmittuani vihdoinkin vakituisen työsopimuksen, olin jo halukas hautaamaan CV:n ja hakemuspohjat tietokoneen syövereihin. Pienen yllytyksen ja uteliaisuuden saattelemana raapustin kuitenkin vielä yhden hakemuksen - Leville. Heinäkuussa järkytyksekseni huomasin irtisanoutuneeni ja allekirjoittaneeni uuden työsopimuksen.

Nyt elokuuussa muuttoauto on taas pakattu. Olo on melkein yhtä jännittynyt kuin ulkomaille muuttaessa. Perillä odottavat uusi työ, uusi asunto, uudet vielä tuntemattomat ihmiset, ja mikä parasta: uudet seikkailut. Karistaessani eteläisen Suomen pölyt jaloistani, päätin samalla pyyhkäistä pölypallerot myös blogistani. Sattumuksia ja tarinanpoikasia luulisi nimittäin riittävän, kun yritän sinne jänkälle kotiutua. 

Jos minäkin nyt vihdoin näkisin niitä revontulia:

                                          Lähde: VisitFinland

lauantai 8. syyskuuta 2012

Keväinen kampus

Kevät on vihdoinkin saapunut eteläiselle pallonpuoliskolle! Kun elokuu vaihtui syyskuuksi, lämpötilat pompsahtivat kerrasta kesäisiin lukemiin jopa täällä pallon eteläisessä nurkassa. Tämän seurauksena loputkin kiivit heittivät flipflopit jalkaan, tyttöset unohtivat hameensa kotiin ja kampus ryöpsähti kukkaloistoon. Myös The Telegraph rankkasi hiljattain Otagon yliopiston yhdeksi maailman kauneimmista yliopistoista, eikä suotta!

Yliopiston päärakennus ikonisine kellotorneineen



Commerce Building, jossa matkailuyksikkökin sijaitsee. Tästä rakennuksesta nyt ei saa kaunista kukkasillakaan, mutta yritetään. 


-Heidi

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Jäätymispisteessä

En enää ikinä koskaan valita norjalaisten talojen kylmyydestä. Ikinä. Tällä hetkellä 15 astetta sisätiloissa olisi suorastaan luksusta.

Ennen lähtöäni kuulin varoittavia esimerkkejä Uuden-Seelannin ilmastosta ja kuinka sisälläkin voi olla vilpoista, mutta Suomestahan tässä ollaan! Kyllä minä kylmään osaan varautua!
Kuten voitte arvata, pipariksihan koko homma taas meni. Dunedinin talvi on kirpeä, muttei mielestäni kylmä. Pakkasasteita saatetaan saada yöllä, mutta päivälämpötilat kipuavat helposti viiden ja kymmenen välille. Aurinkokin on paistanut ja erittäin harvoin tulee kuulemma lunta. Ei siis suorastaan edes mikään talvi. Mutta kun se ongelma onkin sisätiloissa!

Yliopiston kämppien rakentajat eivät ole siis kuulleet tuplaikkunoista tai kunnon eristyksistä seinissä. Ei siis mikään ihme, että sisällä huoneessani lämpötila pyörii siinä kahdeksan ja kymmenen asteen välillä. Onneksi sentään yhdistetyssä olohuoneessa/keittiössä meillä on ilmalämpöpumppu, joten siellä sitä sitten istuskellaan ja lämmitellään ennen kuin supervauhdilla hypätään makuupussiin ja nukkumaan. Hyväksi havaittu yhdistelmä yötä vasten: Pitkä alusasu, tarvittaessa pipo, makuupussi, jonka alle paksu karvapeitto eristämään sängystä tuleva kylmä ja päälle vielä paksu peitto. Ainiin, ja villasukat tietty.

Näillä mennään. Taidankin taas lähteä kokeilemaan onneani. Öitä. 

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Lähtötunnelmissa

Nyt on sitten juhannukset ja läksisäiset vietetty samassa paketissa. Kekkerit olivat oikein mainiot! Oli mukava viettää viimeinen viikonloppu ystävien kera, grillailla kesäsateessa, nautiskella viiniä ja syödä (aivan liikaa) kakkua. Menu maistui kuulemma vieraillekin ja erityisesti tästä raparperi-valkosuklaajustokakusta olisi ollut jo kummitätikin kummitytöstään ylpeä ;) Kesäisiin herkutteluhetkiin sopivan kakun resepti löytyy täältä.


Mutta miten se haikeus aina iskeekään näin muutamaa päivää ennen pitkälle matkalle lähtöä? Tulin siihen tulokseen, että olin niin kiireinen kaikkien järjestelyiden kanssa, että en oikeastaan edes ehtinyt sulattaa koko ajatusta reissuun lähdöstä! Vasta nyt olen alkanut miettimään koko asiaa ja mihin sitä on päänsä taas tullut pistäneeksi. Onneksi eilen pojat kuitenkin pitivät realiteettia yllä ja ystävällisesti etsivät netistä kaikki mahdolliset öttiäiset ja örrimörrit, joihin varmasti törmään matkallani. Kuulema valkohaitakin riittää varsinkin eteläsaarella. Kiva. Toisaalta kävi myös ilmi, että saarilta ei löydy lainkaan käärmeitä, jea! 

-Heidi

maanantai 21. toukokuuta 2012

11 oikein + jokeri


Haaste otettu vastaan Destination Unknown -blogista. Valinnanvaraa kysymyksissä riitti, joten sattumanvaraisesti valitsin setin kysymyksiä, jotka ovat lähtöisin Kalamuijalta, plus jokerikysymykset tietenkin.

  1. Miksi bloggaat? Bloggaan, jotta pysyvät koto-Suomessa edes vähän kärryillä, mitä täällä Pohjolan toisella puolella touhuan. Tai missä ikinä menenkin. Lisäksi on mukava kirjoittaa välillä suomeakin, kun muuten sitä ei pahemmin tulisi käytettyäkään.
  2. Oletko muuten mukana sosiaalisissa medioissa (FB, Twitter…)? FB, Twitter, LinkdIn, MySpace, TripAdvisor jne.. Kyllähän noihin on tullut vuosien saatossa liityttyä, osa tosin jo unohtunutkin. 
  3. Telkkarin lempiohjelmasi? Meillä ei ole toiminut telkkari noin vuoteen, joten en edes tiedä, mitä siellä edes menee tällä hetkellä. Joskus katselen sarjoja netistä ja suosikkeja kautta aikojen ovat olleet Sinkkuelämää, Frendit, How I Met Your Mother, Desperate Housewives, Mad Men, Simpsonit... Perushömppää siis :) 
  4. Jos voisit ottaa eläimen, niin minkä haluaisit? Kissan tai koiran. Kotona meillä oli aina jotain karvaturreja ympärillä ja opiskellessani Suomessa minulla oli kissa. Muutto Norjaan plus kaikki muutkin reissut johti siihen, että kissa jäi vanhemmilleni.  Muutenkin tällä hetkellä elämä on vaan niin levotonta. Kissakin oli kuitenkin luultavasti mielissään, kun ei tarvitse enää joka viikonloppu nököttää (/riehua/oksennella) kuljetuskorissa. 
  5. Oletko avustanut synnytyksessä (ihmisen/eläinten)? En ole. 
  6. Minne matkustaisit uudestaan? Voisin matkustaa uudestaan mihin tahansa, sillä aina reissatessa jää jotain paikkoja koluamatta. Sitä paitsi minusta tuntuu, että muutenkin vasta toisella kerralla matkakohteisiin pääsee paremmin sisään. 
  7. Siivoatko usein? Öh. Sanotaan vaikka näin, että yritän pitää kohtuullista tasoa yllä, mutta imurin voisi kieltämättä ottaa useammin esille. 
  8. Kadutko mitään? En oikeastaan. Olen yrittänyt mennä sillä periaatteella ettei ainakaan mitään ole jäänyt tekemättä, mitä olisin myöhemmin katunut. Sehän on sitten eri asia, olivatko ne päätökset järkeviä tai edes hyviä :)
  9. Värjäätkö hiuksiasi? En tällä hetkellä. Köyhän opiskelijan on pakko kulkea tällaisella "luonnonkuontalolla" :) 
  10. Missä olet vuonna 2013? Tässäpä vasta kysymys. Sen verran tiedän, että vuosi vaihtuu Uudessa Seelannissa, mutta tarkoitus on tietenkin palata Norjaan. Saan opiskelut (toivottavasti) pakettiin keväällä ja sitten saakin taas nähdä mihin elämä kuljettaa. Toiveissa olisi, että joku huolisi oman alan hommiin täällä Stavangerissa. Vaihtoehto B:nä jatkan opiskeluja jollain toisella alalla. Tai sitten jotain ihan muuta, en osaa vielä ajatella niin pitkälle ;) 
  11. Entäs tänä iltana? Hurja maanantai-ilta tiedossa. NOT. Varmaan kirjoittelen viimeistä koulutehtävääni iltamyöhään (kun näköjään käytän siihen varaamani ajan blogini kirjoittamiseen...). Ehkä nautiskelen vielä ilta-auringosta parvekkeella, kun kelitkin sen kerran sallivat. Eilen nimittäin syötiin illallinen parvekkeella, wow! 
Ja vielä jokerikysymykset:
  1. Asutko nyt paikassa tai maassa missä voisit kuvitella asuvasi lopun elämääsi? Jos et, mikä olisi se unelmapaikka? En osaa kuvitella vielä asettuvani pysyvästi oikein mihinkään, mutta Stavanger on ainakin tällä hetkellä hyvä paikka asua ja elää, ehkä pidemmänkin aikaa. 
  2. “Taivaanrannanmaalari” vai “haaveista totta”? Oletko toteuttanut elämäsi suuria haaveita ja mikä on niistä ollut sinulle se tärkein? Vähän molempia. Tärkein toteuttamani haave on varmasti ollut vuoden reppureissu Australiassa heti lukion jälkeen. Reissu antoi rutkasti itseluottamusta ja antoi hyvän pohjan ajatukselle, että unelmien ei tarvitse aina jäädä pelkiksi unelmiksi. Tietysti listalta löytyy vielä kasapäin haaveita, joita en välttämättä ehdi edes toteuttaa, mutta parhaani yritän. Yllättäen useimmat näistä liittyvät matkailuun :)
  3. Paras elämänohje mitä olet saanut? Näitä olisi siis kannattanut kuunnellakin? ;) Mikä tulee näin suoralta kädeltä mieleen, on äidiltä kuultu papan antama ohje: "Kun mikään ei suju, juo kahvit." Näin tiivistettynä. Toisen elämänohjeen, joka on ehkä mainitsemisen arvoinen ohje luovuus- ja kirjoitusongelmiin, olen kuullut äidinkielen opettajaltani HAAGA-HELIAssa: "Kun pitäisi alkaa kirjoittamaan, eikä mitään tule mieleen - ota olut. Jos vieläkään mitään ei tule mieleen - ota toinen." :D

Sitten 11 uutta kysymystä kehiin. Ja koska luovuus ei virtaa tänään (ja on kovin aikaista ottaa sitä olutta ;), pitäydyn vastakkainasettelun teemassa:
  1. Suolainen vai makea?
  2. Kaupunki vai maaseutu?
  3. Afrikka vai Aasia?
  4. Meri vai järvi?
  5. Batman vai Hämähäkkimies?
  6. Kahvi vai tee?
  7. Elokuva vai kirja?
  8. Menneisyys vai tulevaisuus?
  9. Kulta vai hopea?
  10. Luonnontieteet vai sosiaaliset tieteet?
  11. Laiva vai lentokone?
Koska blogiverkostoni on hyvin rajoittunutta, en osaa nimetä 11 bloggaajaa vastaamaan näihin kysymyksiin. Sen vuoksi haastankin kaikki, jotka täällä käyvät tietämättäni lueskelemassa! Jos siis päätät vastailla näihin kysymyksiin, laita vaikka muutama sananen ja linkki kommenttiboksiin :)

Stavanger kukkii
-Heidi  

torstai 17. toukokuuta 2012

Gratulerer med dagen!

Hurra for 17. mai! Tänään on siis norjalaisten suuri juhlapäivä, jonka sanoisin mennen tullen peittoavan joulut ja juhannukset. Tänään on myös päivä, jolloin voi saada yliannostuksen Norjan lipuista. Vaikka kaunis lippu onkin.


Eilisten synttärijuhlien jälkeen herättiin siis hyvinkin norjalaiseen aamuun. Naapurissa oli jo bileet käynnissä, liput vedetty salkoon ja parvekkeet, ja sisäänkäynnit, ja veneet, ja autot, ja lapset koristeltu Norjan lipuilla. Kauhukseni huomasin että oma parvekkeemme loisti tyhjyyttään. Enkä kehdannut sitten laittaa ainutta mini-lippuammekaan, koska se olisi luultavasti näyttänyt lähinnä säälittävältä. Luultavasti naapurit kuitenkin antavat meille tietämättömille ulkomaalaisille anteeksi. Varsinkin kun puolen päivän aikoihin tulivat bunad-pukuiset tytöt naapurista kyselemään viinipullonavaajaa ja ystävällisesti tietenkin lainattiin. Vaikka siihen ovellehan ne kuoharit sitten lopulta levis :)


Bunad on siis norjalainen kansallispuku, joita oikeasti täällä vielä käytetäänkin. Kansallispukuun pukeutuminen on Norjassa perinne sekä nuorille että vanhoille kansallispäivänä. Usealta olen kuullut, että useasti puvun saa konfirmaatiolahjana. Erityisesti koska ne on aika hintavia, ainakin yhtä kalliita kun suomalaiset kansallispuvut. Mutta nättejä ne ovatkin. Ja toivottavasti lämpipiä, kun koko päivän viettävät tuolla ulkona tuulessa ja vesisateessa! Axelhan oli ihan myyty, kun tytöt pukuineen tupsahtivat ovelle: "Kyllä täytyy sanoa, että tuo puku tekee noista tytöistä naisia" Siis anteeks??! Kansallispuku? Tarkoittaako tämä nyt sitä, että munkin pitäis lähetyttää itselleni Suomesta vaikka Hämeen puku ja pukeutua siihen kerran vuodessa? Ei taitais enää se Jurvan pukukaan mennä päälle, jota joskus 15-vuotiaana käytin :D Kai se on jo myytykin jollekin oikean kokoiselle :) No, pidetään mielessä.    

Grasholmenin parvekkeet olivat jo sonnustautuneet juhlapäivään.
Ei lisättävää.
Ensimmäistä kertaa olin kosketuksissa kyseisen juhlan kanssa jo Lontoossa muutama vuosi takaperin. Sunnuntaisin kävin aina Suomen merimieskirkolla pelaamassa pesistä ja saunomassa, ja siinä ihan kulman takana oli tietysti myös Norjan merimieskirkko. Sina vuonna toukokuun 17. sattui siis juuri sunnuntaille ja jo tubessa matkalla Southwarkin puistoon katselin, että mitä ihmettä täällä tapahtuu? Kansallispukuisia blondeja parveili kaikkialla ja puistossa selvisi myös, että pesiskenttämme oli vallattu norjalaiselle kansanmusiikille ja pølsen syömiselle. Norjalaisten juhlamieltä kohotti myös se, että Aleksander Rybak oli juuri edellisenä iltana voittanut Euroviisut. Ja Fairytale raikasi. Noihin aikoihin en vielä ollut koskaan Norjassa käynytkään, mutta minulle selvisi jo kuinka patriottisia ja ylpeitä norjalaiset ovatkaan norjalaisuudestaan. Eikä minulla silloin ollut aavistustakaan kuinka vielä jäisinkään norjalaisten joukkoon :)

Olen tullut siihen tulokseen, että 17. mai muistuttaa hieman suomalaisten vappua. Ei sen takia, että täällä vedettäisiin yhtä överiksi viinan kanssa kun Suomessa, vaan lähinnä sen takia, että yhden päivän ajaksi kadut yllättäen pöllähtävät täyteen ihmisiä. Oli sää mikä tahansa, ulos on lähdettävä ja kadut kansoitettava. Varsinkaan ulkomaalaisten silmin tässä ei ole mitään järkeä. Muutenkin ulkomaalaisten on näistä hulinoista hieman vaikeä päästä selville. Kaupungit, jotka yleensä uinuvat tyhjyyttään, yllättäen räjähtävätkin täyteen elämää ja ihmiset kulkevat ympäriinsä parhaimpiinsa pukeutuneena. What's going on? Ruotsalainen ystävämme eilen kertoi ensimmäisen kokemuksensa 17. mai juhlinnasta. Juuri Norjaan muuttaneena hän ajatteli, että pitääpä nyt käydä kaupungilla katsomassa, mistä tässä oikeen on kyse ja vetäsi hupparin ylleen. Noh, norjalaisethan ottavat tämän päivän vähän vakavammin, ja jos et omista bunadia, laitetaan silti parasta ylle. Ruotsalaisemme siis lievästi järkyttyi alipukeutuneisuuttaan ja on nykyään hyvin varustautunut päivän juhlallisuuksiin: kämppä on siivottu, ruokaa varastoitu tarpeeksi ja roskatkin viety, ettei tarvitse vahingossakaan lähteä ulos. Muuten tarvii laittaa puku.

Itsekin päätin jättää juhlallisuudet tänään väliin, sillä yllättäen siellä sataa kaatamalla, tuulee ja on jotain reilut 5 astetta lämmintä. Joten ei kiitos, en ole vielä tarpeeksi norjalainen. Vein kuitenkin Axelin töihin (tämä kertoo jo jotain meidän juhlinnasta!) ja normaalisti olisin varmaan lähtenyt verkkareissa, mutta nyt oli pakko laittaa ihan hame! Loogisesti ajattelin, että voi vitsi jos vaikka auto hajoaa keskustaan, niin haluan edes näyttää siltä, että olin matkalla jonnekin juhlintoihin :D No ei onneksi hajonnut, mutta porukkaa kuitenkin keskustassa riitti säästä huolimatta.

Autotkin täytyy olla koristeltu asianmukaisesti
Koska en nyt saa siis uudempaa kuvamateriaalia tältä vuodelta juhlinnoista, niin laitanpa tähän muutaman parin vuoden takaisen kuvan Stavangerista. Niistä saa vähän käsitystä, mitä täällä oikeen tapahtuu ja muutama bunadkin vilahtaa kuvissa. Jotta kuvat vastaisi tämän vuoden oloja, lisää vain vesisade ja sadeviitat, muuten varmaan aika lailla sama meno.



Ei mutta, onhan meilläkin täällä vähän juhlakoristuksia! Kransekake! Sain sen eilen synttärilahjaks. Nyt kysymys kuuluukin, että mitä sille pitäis tehdä? Syödä yks kerrallaan ilmeisesti. Maistellaan.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Dreams coming true

Se on nyt ihan aikuisten oikeesti totta! Kielitesti meni kuin menikin heittämällä läpi (noh, parempiikin pisteisiin olisi varmaan ollut mahdollisuus ilman sitä kirottua junamatkaa..), joten postissa tupsahti vihdoinkin se kauan ja hartaasti odotettu "Offer of Place"! Huh, mikä helpotus! Ja samaan aikaan iski aivan uusi paniikki, nimittäin nyt pitää alle kahdessa kuukaudessa saada järkkäiltyä semmosia pikku asioita kuten viisumi, kämppä jne..

Tänään kuitenkin otin prosessissa huiman henkisen askeleen eteenpäin, tai oikeastaan aika kirjaimellisestikin, ja varasin lennot! Täytyy kyllä myöntää, että oli hiukkasen erilainen fiilis kun Helsinki-Stavanger -lentoja varaillessa. Fiilis on nimittäin todella huikea! Vähän nousi samanlaisia väreitä pintaan, kun joskus vuosia sitten sain käteeni Australian-lippuni :)

Ja vielä kun yliopiston viimeiset tunnit tältä keväältä häämöttävät vain muutaman päivän päässä ja Norjakin tarjoilee kevättä parhaillaan, niin eihän tässä meinaa pysyä housuissaan!

Hafrsfjord ja kolme miekkaa ja nauttii auringonpaisteesta

Ajelulla Lysevuonossa vappuna
Ihania keväisiä fiiliksiä Stavangerista!
-Heidi

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Perinneruokaa ja avoautoilua



Tänään vihdoinkin maistoin norjalaista perinneruokaa, josta paikalliset ovat vaahdonneet saapumispäivästäni lähtien: komler [kumle] (tunnetaan myös nimellä raspeballer, klubb tai kompe)! Ruoka on herkku (?) erityisesti täällä länsi-Norjassa, ja sitä kuulemma joko rakastaa tai vihaa. Jotenkin olen sen tähän mennessä kaikista suosituksista huolimatta onnistunut välttämään, kunnes tänään pallerot osuivat tielleni Hotelli Jærenin buffet-pöydässä. Komle-pallot valmistetaan raastetuista perunoista (puolet kypsiä ja puolet raakoja), suolasta ja jauhoista. Nämä vaan yhteen palloksi ja tadaa! No, ilmeisesti niitä jossain välissä vielä vähän keitelläänkin. Normaalisti pallojen kera tarjoillaan keitettyä possua tai lammasta, pekonia, makkaroita, sulatettua voita, läskiä... Käytännössä melkein mitä vain, jolla voi kätevästi tukkia verisuonet. Kivan kevyt ja terveellinen annos siis.

Komler! Nami.
Mielestäni itse komle-palloista saatu makuelämys oli kuitenkin aika mitäänsanomaton ja jauhoinen, muttei paha. En niitä ehkä jokaviikkoiselle ruokalistalleni vielä ota, mutta ehkä voin toistekin syödä. Hei, tuskinpa norjalaisetkaan ensikädeltä mämmiä ylistäisivät. Ruokailuni ei kuitenkaan mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, sillä syömäni pallerot oli ehditty jo pilkkoa ja paistaa, joten tulos oli vähän pyttipannumäisempi. Eikä ollut edes torstai. Perinteisesti siis komle-pallerot ovat täällä korvanneet iki-ihanan suomalaisen hernaritorstain. Lettuja eli lapper saa onneksi vielä jälkiruuaksi. Jos tuli komlen-nälkä tätä lukiessa, niin tästä ohjetta kehiin ja ei muuta kun keittiöön: http://krydder.org/2009/03/raspeballer-komle/

Miten sitten ylipäätään päädyin tähän paikalliseen buffet-pöytään? Kiitos koulun. No, tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin itse järjestetty haastattelumatka "event management" -kurssia varten. Teemme ryhmätyötä tapahtuman järjestämisestä ja eräs ryhmäni jäsen sattuu työskentelemään kyseisessä Jæren-hotellissa. Hotelli ja alue ylipäätään on tunnettu ruuastaan (näin ainakin väittivät), joten täytyihän sitä menyytä luonnollisestikin testata ihan itse;) Buffettia voinkin hyvillä mielin suositella, jos joku Brynen kunnassa sattuu joskus poikkeamaan. Stavangerista matkaa kertyy n. 40 minuuttia autolla. Ja tänään taitoinkin tämän matkan vaatimattomasti avoautolla! No okei, sain kyydin luokkakaverilta, enkä suinkaan ole vaihtanut vanhaa kunnon Audia BMW Z4:ään. Olen kyllä aina miettinyt, että kuinka täällä oikein voisi ajaa katto alhaalla. Yllättävän paljon niitä täällä näkee, kun öljyihmiset eivät tiedä mihin ne kaikki rahansa laittaisivat, vaikka vuosittain täällä tilastojen mukaan sataa n. 1,2m (vertaa Lahdessa sataa n. 0,6m). Kaverini siis yliopistolta lähdettäessä tokaisi, että jos vaikka ajettaisiin katto alhaalla kun kerran aurinkokin paistaa, mutta laitetaan kuitenkin lämmitys täysille. Näin siis Norjassa. Ja täytyy myöntää, olihan se hauskaa aurinkolasit silmillä viilettää pitkin norjalaista maaseutua keväisen p****n tuoksun ympäröimänä! Ajoituskin taisi tänään olla täydellinen, sillä takaisin päästyämme alkoi sataa lunta.

-Heidi

p.s. IELTS-testin tuloksia jännitellään vielä. Sormet ristissä toivon etten totaalisesti töpännyt kirjoitus-osuutta, koska siinä vaiheessa alkoi jo 9 tunnin yöjuna vaatia veronsa eikä tietokonepeleistä ollut sillä hetkellä yhtään mitään sanottavaa. Tulos olisi ollut sama, vaikka olisin kirjoittanut suomeksi.. Muut osat olivatkin sitten niin sanotusti " pala kakkua". Olisihan se tietysti hieman ironista, että hanke kaatuisi juuri tähän englannin kirjoittamiseen, kun siitä aikaisemmin on selvitty ihan hyvällä menestyksellä: http://www.oamk.fi/thesis/tulokset/?tulokset=11&osa=iii
No, jännitetään nyt vielä. Toiveikkaana olen kuitenkin jo lentoja katsellut ja viisumihakemusta pähkäillyt.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kevät ja grillikauden avajaiset

Kevät on saapunut Stavangeriin! Tai melkeinpä jo kesä. Tänään piti olla taas kerran surffauspäivä, kun kerrankin koko viikonlopuksi oli luvattu aurinkoa, eikä YHTÄÄN sadetta! Mutta mönkään meni, koska keli on jopa niin hyvä, että ei edes tuule, joten ei siellä sitten ollut yhtään aaltojakaan. Höh. SurfSchoolistakin sanoivat vaan, että olisitte menneet hiihtämään! Se on vähän turhan myöhäistä nyt, mutta jos vaikka huomenna saisi fillarin ulos varastosta ja lähtisi pienelle lenkille. Vaikka kylläkin viime lokakuun kaatosateessa polkiessani yliopistolta vannoin pyhästi, että pyörää en ota ulos varastosta ennen huhtikuuta. Ehkä muutaman päivän voisin kuitenkin varastaa.

Tässä pyöräilyasiassahan paikalliset ovat melko fanaattisia. En voi ymmärtää, että kaupungissa, jossa sää on näin arvaamaton, joka aamu saa silti väistellä näitä pyöräilijälaumoja. Tai ehkä ne ovatkin ulkomaalaisia, en tiedä, mutta yhdistävä tekijä on aina värikäs pyöräilyasu. Mielellään jonkun öljyfirman tietysti. Mutta ei sen puoleen, kyllä niitä autoilijoitakin riittää. Oli mikä aika päivästä tahansa, aina on ruuhka-aika. Itse asiassa, 8km matka kotoa yliopistolle kestää pyörällä tai autolla melkein saman verran jos juutun ruuhkiin! Paitsi että kun pääsen pyörällä perille, olo ei ole kovin hehkeä erityisesti sen 1,5km jättiläismäisen nousun jälkeen...

Surffaus ei siis onnistunut, mutta emme olleet kuitenkaan valmiita myöntämään, että talvi olisi vielä valloillaan, joten saimme pystyyn kuitenkin grillikauden avajaiset muutaman kaverin voimin. Ja hyvinhän se grilli syttyi vielä talven jälkeenkin ja pølset saatiin tulille. Tilaisuuden kunniaksi pesin jopa ikkunat! Nyt näkee taas ulos, kun talven myrskyjen lennättämät suolavedet on pesty pois. Meriveden peseminen ikkunoista oli ainakin uusi kokemus! Ja me asutaan sentään toisessa kerroksessa. Ensimmäisen kerroksen asukkaat voivat varmaan raapia käyttösuolat ikkunoista.

Ulkona veneilijätkin jo virittelevät purjeitaan

Nyt kun näkee taas ulos, voi huomata että veneilijätkin siellä jo hyörivät täydellä teholla. Purjeita tuuleteltiin jo useammassakin paatissa. Siinä heräsi itselläkin taas innostus ja toivottavasti tämänkin talouden 1/4 -vene saadaan kohta vesille, että päästään vihdoin testipurjehdukselle :)

torstai 1. syyskuuta 2011

Byrokratiaa

Paperisotaa parhaimmiillaan. Erinäisiä papereita/todistuksia/selvityksiä/ID-numeroita haluavat nyt mm. Kela, Stavangerin Yliopisto, Suomen ja Norjan posti, verotoimisto ja mitäs vielä, Trafi. Mut ei se mitään, tasaseen tahtiin tässä edetään ja aina pala palalta saa jonkun pikku asian ratkaistua. Tänään esimerkiksi erävoitto puhelinliittymän kanssa! Kauan niitäkin osoitteita siinäkin tilauksessa väännettiin, mutta niin vaan uusi SIM-kortti tupsahti tänään postilaatikkoon. Eli toisin sanoen, nyt ei ole Suomi.liittymä sitten käytössä ollenkaa. Hahaa, hyvästi vaan suomalaiset puhelinmyyjät! 

Muutenkin elämä ihan mallillaan tällä hetkellä. Aurinkokin jopa paistanut tänään! :) Jos ketään norjalaisten sääennustukset kiinnostaa, niin niitä löytyypi täältä: www.yr.no
Vaikka eipä ne koskaan pidä paikkansa. Sanoisin, että täällä on yksi vuodenaika ympäri vuoden ja se on syksy, mutta toisaalta yhden päivän aikana voit kuitenkin kokea kaikki vuodenajat. Makes sense?

Alanpa tässä valmistautumaan illan lettukesteihin, nam! Huomenna ohjelmistossa opiskelua ja lauantaina Preikestolen!

torstai 11. elokuuta 2011

Lähtölaskenta alkaa - nyt!

Viimeiset hetket ovat nyt käsillä ennen Norjaan muuttoa. Uskomatonta, että todellakin se kaksi viikkoa, mitä olin varannut kaiken roinan läpikäymiseen ja pakkaamiseen, on todellakin nyt kulunut! Huomenna, koko pikku omaisuuteni pitäisi taas tunkea autoon ja matka voi alkaa. Voi olla Audin jouset taas kovilla...

Two more days to go!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Gotta love the summer! Lot of sunny weather and sailing in bikinis, what else can I ask for? ;) I even got an interesting job, that leaves me plenty of time to do what I want and still get paid enough (at least in my opinion)!

However, there is one thing that I miss so much. This song describes the situation more than perfectly:


or the English version:


Couldn't decide which one should I put, so both is better. You can choose your favorite, I think I'm going for the French version, even for my own surprise. I heard this song only couple of days ago but have been playing it over and over again. Waiting for August <3

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Longest day of the year

Today is the longest day of the year. Not because it was so boring but it was the summer solstice. Sun was up 03:38 and set at 23:01. This makes altogether 19h 22min daylight, pretty impressive! However, there was not much sun to enjoy today, mostly just the lightnings were brightening up the sky.





















And obviously, because it was raining it is a perfect day to work! Yeah, in your dreams...
Inspiration level: 0
Work done: 0
Hours spent in Internet: Too much!

As I was lacking the inspiration, I decided to go to the local library. Still no inspiration for this specific article for work but I got heaps of other reading for rainy days:

- 45 Uskomatonta elämystä Aasiassa (Karvinen & Väre,     2001)
- Hymyilevä kameli (Saastamoinen, 2006)
- Tämä on Afrikka (Paloheimo, 2007)
- Kahvia ja Guruja eli kolme vuotta Intiassa (Rommi, 2009)
-Saagojen kutsu, avoveneellä Islantiin (Piri, 1996)
The books represent adventures and experiences by Finnish people. All of them are from different places, cultures and points of view; There is a woman who have moved into Saudi-Arabia, a man living in Africa, a woman in India teaching yoga and two men taking a boat journey to Iceland. Can't wait to get through with all these! And I will be having terrible travel fever after this as well. One of the books is kind of out of "theme" as it "just" introduces 45 experiences from Asia. I think I'll start with that: enough pictures.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Two days ago I got a job offer. And I turned it down. I felt such a terrible person, but finally today I really realized that it was definitely the right option! Organizing the flat or staying at someone's sofa for 1,5 months would have been pointless, but the worst thing would have been spending the whole summer in a city. Would have gone mad in this hot weather! I'm more than happy with my part-time writer job and I can set up my office basically anywhere I want. Today it was at the shore of Lake Päijänne. It's also the only place at the moment where I can actually breathe, I'm Finnish, +30C is too much for a northern girl like me! The good thing is that the water temperature is getting warmer too. Today it was actually possible to have a real swim! The water was already +18C which is amazingly warm considering that it is only the beginning of June. Maybe I can have a morning swim tomorrow :)

Nemo is also getting fit for the summer. The sides are now polished (what a work!), motor, solar panel and other stuff are where they should be. Everyting looks working fine now, but I'm sure that when she is finally on the water and we pull up the sails, there is massive hole eaten by mice in the main sail or something similar at least. Waiting for that. But now I'll be just dreaming about smoothly sailing Päijänne in a nice sunny weather, like couple of years ago:

Nemo

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Joys of Finnish summer

I've been away from Finnish summer for couple of years now so my memories were already starting to get golden edges. Even though I'm really enjoying the Finnish summer, in some cases the reality already hit me:


1. Mosquitoes. These little suckers can eat you alive in one evening. I don't know what's wrong with this summer but they are heaps and they are massive. And this summer's breed even seems to have some kind of supernatural powers to survive my attempts to kill them! Conclusion: Buy way more mosquito repellent.

2. Wasps. As mosquitoes, also wasps seem to be everywhere where I go this summer. I'm definitely not a fan of these things either (read: I'm terrified) and need to start running in panic if I meet one. Bumblebees don't count though because they don't look as evil and mean as wasps. My last meeting with a wasp was today and as always, didn't go so smoothly. I was peacefully sitting in an outhouse when this evil creature decides to attack me! Obviously I ended up running around the yard my pants still down.

Luckily I've spent almost all my day inside in the cool garage waxing Nemo. In this weather it has been quite nice and relaxing. And the result is super good, she is going to blind everybody in the harbour with her shiny sides and decks! Can't wait to get sailing!