Yli kuukausi on nyt vierähtänyt siitä, kun reissussa rähjääntyneenä myttynä tupsahdin Dunedinin lentokentälle. Vaikka Uusi-Seelanti onkin kulttuurillisesti melko samanlainen kuin mikä tahansa länsimaa, täälläkin on tietysti omat kiemuransa. Kylmyyteen, kieleen ja opiskelurytmiin tottuttelemiseen menikin siis yllättävän paljon aikaa ja kuukausi vierähti huomaamatta.
Nyt yliopiston kurssitkin ovat jo hyvässä vauhdissa, ja suoraan sanottuna paikallinen tahti hieman hirvittää. Enhän minä ole tottunut mitään opiskelemaan, saatika istumaan tuntitolkulla kirjastossa valomerkkiin asti! Täytyy nimittäin myöntää, että nämä Uuden-Seelannin opiskelumeiningit ovat hieman toista kun Norjan ryhmätyöt ja hotellivierailut. Tehtävää pukkaa toisensa perään, ja joku päivä varmaan peityn naavaan ja hämähäkinseitteihin tänne kirjaston peränurkkaan.
Onneksi täällä kirjastossa on sentään lämmin, joten ihan mielelläänhän täällä istuu. Opiskelijan elämä tässä yliopistossa/kaupungissa on tehty erittäin helpoksi ja mukavaksi. Jo pelkästään kampukselta löytyy seitsemän kirjastoa, joista voi sitten valita mieleisensä. Kirjastossa voit sitten valita haluatko nököttää koulupöydän ääressä, sohvalla tai vaikka Kymppitonni-tyylisessä kopissa. Itse olen löytänyt paikkani yliopiston pääkirjaston nurkasta isojen ikkunoiden ja patterien äärestä, sohvalta - tottakai. Matkailualan kirjatkin ovat tässä ihan lähistöllä, joten voin vaan käydä napsimasssa hyllystä haluamani teokset. Olenkin pyrkinyt siihen, että aamulla tulen kirjastoon kahdeksalta ja saan varattua parhaat paikat. Yhdeltätoista illalla vartijat sitten heittävät viimeistään ulos, mutta harvemmin täällä niin pitkää tulee kukuttua. Mukana on tietysti aina termari täynnä kahvia ja eväät, joten pärjään pidemmänkin ajan. Opiskeluni alkaa siis epäilyttävästi vaikuttaa jokapäiväiseltä piknikiltä kirjastoon.
Vaikka opiskelutahti onkin suhteellisen tiivis, ei se oikeastaan haittaa, sillä kurssit ovat sen verran kiinnostavia. Otagon yliopistossa matkailualan opinnot ovat selvästi tutkimuspainotteisimpia kuin mihin olen Norjassa, tai Suomen ammattikorkeassakaan, tottunut. Se tosin kyllä sopii minulle paremmin kuin hyvin. On nimittäin mielenkiintoista saada erilaisia näkökulmia käytännön ja teorian tasolta. Täällä painotetaan myös ympäristöä ja matkailua aivan toisella tasolla. Olen siis aivan täpinöissäni ja onnellinen siitä, että saan tehdä puoli vuotta kursseja sellaisista aihealueista, jotka todella kiinnostavat minua, ja vieläpä näin hyvätasoisessa yliopistossa! Harmi vaan, että en tehdi enempää kuin kolme kurssia, mutta onneksi niissäkin riittää pureskeltavaa: Entrepreneurship in Tourism, Destination Management Strategies ja Fieldwork (joka oikeastaan on tutkimusmenetelmäkurssi). Ja täytyyhän sitä vähän ehtiä reissaamaankin. Yksi pikkureissu on jo heitetty, mutta siitä lisää myöhempänä. Mutta onneksi lähialueellakin riittää nähtävää:
 |
| Aamulenkki Dunedinin kasvitieteellisessä puutarhassa |
 |
| St Kildan ranta |
Ainiin, ja mieltä lämmittää myös juuri tällä viikolla ostettu auto ja lentoliput Fidzille mid-semester breakille (syysloma), joka itse asiassa on jo kolmen viikon päästä!
-Heidi
