Rugby-huumaa

Uusi-Seelanti - tuo rugbyn luvattu maa. Vihdoin tähänkin uusi-seelantilaisen kulttuurin osa-alueeseen on tullut paremmin tutustuttua. Tai lähinnä joutunut pakostakin tutustumaan, jotta pysyisi edes vähän kiivien ajatusmaailman perässä. Täällä joutuu siis väkisinkin rugby-kulttuurin vaikutuksen alaiseksi, ja olenkin nyt joutunut hieman skarpaamaan ja opettelemaan rugbyn sääntöjä. Tosin jos aussifutiksen kiemuratkin on joskus opittu, niin tämähän on ihan helppo nakki. Kentän päädyistäkään ei löydy kuin yksi H-mallinen "maali" kun taas aussifutiksessa potkitaan käytännössä kolmeen pylväikköön. 

Täällä Dunedinissa rygby-mania kulminoitui eilen All Blacksien peliin. Jos joku ei vielä ole tietoinen, All Blacksit ovat Uuden-Seelannin rugby (union)-joukkue ja kansallisen ylpeyden aihe. Kuten Suomessa jääkiekkoiljat ja Norjassa hiihtäjät, täällä lööpit täyttävät rugby-poikien toilailut, naisseikkailut ja perhepotretit. Viime vuosina joukkue on melko suvereenisti hallinnut kansainvälistä liigaa, vaikka viime vuoden Rugby World Cup-finaalissa joukkeen meinasikin käydä köpelösti Ranskaa vastaan. Joka tapauksessa, eilen All Blacksit pelasivat Etelä-Afrikkaa (aka "Springboks") vastaan täällä meidän pikku Dunedinissa. Kaupunkihan meni luonnollisesti täysin villiksi. Stadion, jossa peli pelattiin sijaitsee vain noin 800 metrin päästä meiltä kotoa, joten voi kuvitella, mikä oli meno meidän suunnalla ennen pelin alkua ja sen jälkeen! Liput oli loppuunmyyty jo aikoja sitten ja pubit pulloillaan kannattajia. Illan päätteksi keskustan kuppiloissa oli tietysti megabileet voitonjuhlineen ja joka paikka täysin tukossa. Melko siivosti nämä rugbyfanit kuitenkin näyttivät käyttäytyvän. Harmi vaan, että liput itse peliin olivat niin kalliit, että stadionille asti en itse päässyt, vaan päädyin katselemaan peliä pubista käsin. Ja mitä täälläkin eniten tietysti odotettiin, oli ennen peliä esitettävä "haka". Haka on maorien perinteinen tanssi, jonka sotatanssi-version All Blacksit ovat adoptoineet. Perinteisesti joukkue esittää tanssin vastustajilleen aina ennen pelin alkua, kuten maorisoturit aiemmin pelotellakseen vihollisiaan. Tanssiin liittyy perinteisesti samanaikainen koreografia, kielen ulos työntäminen ja irvistely. Tässä All Blacksien haka-tyylinäyte viime vuoden Rugby World Cupin loppuottelusta Ranskaa vastaan, ja kyllähän se saakin sydämen lyömään itse kullakin: 

Suoraan sanottuna itse peli oli kyllä hieman hidastempoinen, joten kyllä AFL vielä vie mielestäni voiton. Tosin eilen iltapäivällä pääsin minäkin vähän tähän rugby-rumbaan sisälle, ilmeisesti perinteisen "Nude Blacks"-ottelun myötä. Toisin sanoen meidän lähimmällä rugby-kentällä pojat pelasivat rugbya ilkosen alasti, takapuolessaan vain sponsorin leima: grabaseat.co.nz. No, asuvalinnasta en voi valittaa, joten ehkä tämä kokemus vielä muuttaa mielipiteeni rugbysta :D 

Näin meillä täällä kiivien valtakunnassa tänään.
-Heidi

Nau mai haere ki Aotearoa!

Nau mai haere ki Aaotearoa! Tervetuloa Uuteen-Seelantiin! Aotearoa on maorin kielen vastike Uudelle-Seelannille. Yleinen käännös sanalle on pitkän valkoisen pilven maa, jolta maa kieltämättä näyttääkin.  

Eteläsaaren lumisia vuorenhuippuja matkalla Dunediniin

Tällä hetkellä kirjoittelen täältä eteläsaaren toiseksi suurimmasta kaupungista ja Otagon maakunnan pääkaupungista Dunedinista! Ja toisin kuin ennen tänne tuloani luulin, kaupugin nimeä ei lausutakaan "dandin", vaan ennemminkin "daniidin", kiiviaksentilla höystettynä tietenkin. Kiiviaksenttiin yleensäkin on ollut hieman totuttelmista, vaikka tässä jo englantia luulikin osaavansa. Hämmentävintä on ehkä se, kuinka ee:t äännetään ennemminkin ii:nä. Hyvänä esimerkkinä eräs kaverini kirjautui sisään hostelliin ensimmäisenä päivänään Uudessa-Seelannissa ja kun reseptionisti kysyi, että "Do you want to check-in [chik-in]?, tyttö ajatteli, että miksiköhän tässä nyt kysellään, haluaako hän kanaa.

Aksentin lisäksi totuttelemista on ollut tähän aikaisemminkin mainittuun kylmyyteen, mutta nyt olen käynyt kirppiksiltä (joita täällä kyllä riittää!) hamstraamassa kasan merinovillaisia vaatteita, joten eiköhän tässä pärjäillä kevääseen asti. Asuntomme on myös hyvä esimerkki sanonnasta "moni kakku päältä kaunis", sillä talo itsessäänhän on melko söpö. Sääli ettei se lisää yhtään lämpöä sisätiloihin.

Oma koti kulla kallis

Tällä viikolla alkoivat myös luennot. Monelta muulta opiskelijalta olen kuullut, että varsinkin ykköstason kurssit ovat valtavia massaluentoja. Esimerkiksi Maori Society on 750 oppilaan kurssi! Luennot ovat kuitenkin jaettu kolmeen eri sessioon. Mutta onnea vaan sillekin opettajalle, joka tämän kurssin kokeita korjailee! Omat kokemukseni ovat taas päinvastaisia. Teen kevään aikana kolme kurssia, ja jokaisella niistä meitä on kuusi opiskelijaa! Saadaan siis varmasti mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi ja olokaan ei oikeastaan ole kuin luennolla, mutta täytyy varmaan oikeasti valmistautua tunneille. Näillä kursseilla ei nimittäin voi laskea sen varaan, että voi piiloutua johonkin luokan peränurkkaan, jos ei ole ehtinyt lukemaan annetuja artikkeleita... 

Otagon yliopiston päärakennus kellotorneineen

Idyllistä kampusaluetta (On niitä rumiakin alueita, mutta en kai minä niistä nyt kuvia laita! ;)

Otagon yliopisto on Uuden-Seelannin vanhin yliopisto ja se on perustettu 1896. Yliopiston läsnäolo näkyy vahvasti myös koko kaupungin katukuvassa, sillä jopa viidesosa Dunedinin 125 000 asukkaasta on opiskelijoita! Täällä on opiskelijan hyvä olla, sillä meidät otetaan niin hyvin huomioon joka puolella. Tarjolla on esimerkiksi 3 dollarin ateriota, ilmainen urheilukeskus saleineen ja sulkapallo/koris-kenttineen sekä opiskelijayhdistyksiä joka lähtöön. Erilaisia kursseja voi suorittaa ukulelen soitosta vuorikiipeilyyn. Itse ilmoittauduin jo surffauskurssille sekä viininmaisteluun - tottakai! Viineistä siis tullaan varmasti vielä kuulemaan täällä blogissakin ensi viikosta lähtien :) Ei tarvitse sitten tulevilla Ranskan/Italian reissuilla tuntea itseään typeräksi vaan voin pitää henkeviä keskusteluja viinistä yllä. Tosin täytyy varmaan se ranskan kieli vielä hioa...

Loppuun vielä muutama fiilistelykuva Dunedinin ympäristöstä:

St Clair ja taustalla Otago Peninsula

Lampaita! Junamatkan varrelta Taierin rotkolle

Sunnuntaikävelyllä lähimetsässä

Dunedin Signal Hilliltä katsottuna