Perinneruokaa ja avoautoilua

Tänään vihdoinkin maistoin norjalaista perinneruokaa, josta paikalliset ovat vaahdonneet saapumispäivästäni lähtien: komler [kumle] (tunnetaan myös nimellä raspeballer, klubb tai kompe)! Ruoka on herkku (?) erityisesti täällä länsi-Norjassa, ja sitä kuulemma joko rakastaa tai vihaa. Jotenkin olen sen tähän mennessä kaikista suosituksista huolimatta onnistunut välttämään, kunnes tänään pallerot osuivat tielleni Hotelli Jærenin buffet-pöydässä. Komle-pallot valmistetaan raastetuista perunoista (puolet kypsiä ja puolet raakoja), suolasta ja jauhoista. Nämä vaan yhteen palloksi ja tadaa! No, ilmeisesti niitä jossain välissä vielä vähän keitelläänkin. Normaalisti pallojen kera tarjoillaan keitettyä possua tai lammasta, pekonia, makkaroita, sulatettua voita, läskiä... Käytännössä melkein mitä vain, jolla voi kätevästi tukkia verisuonet. Kivan kevyt ja terveellinen annos siis.

Komler! Nami.

Mielestäni itse komle-palloista saatu makuelämys oli kuitenkin aika mitäänsanomaton ja jauhoinen, muttei paha. En niitä ehkä jokaviikkoiselle ruokalistalleni vielä ota, mutta ehkä voin toistekin syödä. Hei, tuskinpa norjalaisetkaan ensikädeltä mämmiä ylistäisivät. Ruokailuni ei kuitenkaan mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, sillä syömäni pallerot oli ehditty jo pilkkoa ja paistaa, joten tulos oli vähän pyttipannumäisempi. Eikä ollut edes torstai. Perinteisesti siis komle-pallerot ovat täällä korvanneet iki-ihanan suomalaisen hernaritorstain. Lettuja eli lapper saa onneksi vielä jälkiruuaksi. Jos tuli komlen-nälkä tätä lukiessa, niin tästä ohjetta kehiin ja ei muuta kun keittiöön: http://krydder.org/2009/03/raspeballer-komle/

Miten sitten ylipäätään päädyin tähän paikalliseen buffet-pöytään? Kiitos koulun. No, tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin itse järjestetty haastattelumatka "event management" -kurssia varten. Teemme ryhmätyötä tapahtuman järjestämisestä ja eräs ryhmäni jäsen sattuu työskentelemään kyseisessä Jæren-hotellissa. Hotelli ja alue ylipäätään on tunnettu ruuastaan (näin ainakin väittivät), joten täytyihän sitä menyytä luonnollisestikin testata ihan itse;) Buffettia voinkin hyvillä mielin suositella, jos joku Brynen kunnassa sattuu joskus poikkeamaan. Stavangerista matkaa kertyy n. 40 minuuttia autolla. Ja tänään taitoinkin tämän matkan vaatimattomasti avoautolla! No okei, sain kyydin luokkakaverilta, enkä suinkaan ole vaihtanut vanhaa kunnon Audia BMW Z4:ään. Olen kyllä aina miettinyt, että kuinka täällä oikein voisi ajaa katto alhaalla. Yllättävän paljon niitä täällä näkee, kun öljyihmiset eivät tiedä mihin ne kaikki rahansa laittaisivat, vaikka vuosittain täällä tilastojen mukaan sataa n. 1,2m (vertaa Lahdessa sataa n. 0,6m). Kaverini siis yliopistolta lähdettäessä tokaisi, että jos vaikka ajettaisiin katto alhaalla kun kerran aurinkokin paistaa, mutta laitetaan kuitenkin lämmitys täysille. Näin siis Norjassa. Ja täytyy myöntää, olihan se hauskaa aurinkolasit silmillä viilettää pitkin norjalaista maaseutua keväisen p****n tuoksun ympäröimänä! Ajoituskin taisi tänään olla täydellinen, sillä takaisin päästyämme alkoi sataa lunta.

-Heidi

p.s. IELTS-testin tuloksia jännitellään vielä. Sormet ristissä toivon etten totaalisesti töpännyt kirjoitus-osuutta, koska siinä vaiheessa alkoi jo 9 tunnin yöjuna vaatia veronsa eikä tietokonepeleistä ollut sillä hetkellä yhtään mitään sanottavaa. Tulos olisi ollut sama, vaikka olisin kirjoittanut suomeksi.. Muut osat olivatkin sitten niin sanotusti " pala kakkua". Olisihan se tietysti hieman ironista, että hanke kaatuisi juuri tähän englannin kirjoittamiseen, kun siitä aikaisemmin on selvitty ihan hyvällä menestyksellä: http://www.oamk.fi/thesis/tulokset/?tulokset=11&osa=iii
No, jännitetään nyt vielä. Toiveikkaana olen kuitenkin jo lentoja katsellut ja viisumihakemusta pähkäillyt.

Portugalin huhtikuu

Kotona taas. Tällä kertaa Portugalin huhtikuu oli täynnä seikkailua ja surffausta. Vähän kylmäkin oli, mutta ei se pahemmin haitannut menoa. Päivät vietettiin kuitenkin suurimmaksi osaksi märkäpuvussa. Paikalliset kertoivat, että koko talvena ei ollut satanut ja nyt meidän viikon aikana satoi sitten useammankin päivän. Lähtöpäivänä luonnollisesti lämpeni.

Muutenkin reissu osoittautui hieman huono-onniseksi sisältäen esimerkiksi vaihdon Oslossa, joka muuttui juoksukilpailuksi; melkein kadonneet matkatavarat; 2x annoksen meren antimia, joita vastaan vatsa protestoi aika hanakasti; katkenneen etuhampaan ja pisteenä ii:n päällä, yhden matkaseurueemme jäsenen lennot menivätkin jo lauantaina, vaikka koko seurue suuntasi kentälle vasta sunnuntaina... Noh, aina ei voi kaikki mennä ihan nappiin. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt jääkiekkopelaajan näköiseksi ja kaikki pääsivät onnellisesti matkatavaroineen kotiin. 

Kaiken kaikkiaan Portugali oli ihana. Lissabon on kaunis kaupunki, vaikka köyhyys paistaakin läpi. Sesimbra taas rauhallinen ja pieni kylä, jossa voi nauttia joka ilta taatusti tuoretta kalaa ja paikallisia viinejä. Ja surffaussessiot olivat jotakin aivan mahtavaa! Niiden muutaman päivän aikana tunsi kehittyvänsä todella paljon ja saavansa paremmin tuntumaa mereen sekä aaltoihin. Nyt vaan täytyy hyödyntää oppeja täällä Norjassa ja ehkä joku päivä vielä steppailen laudalla kun parempikin surffaaja :)

Henrik Purjehtija tähyilee Tejo-joelle muiden portugalilaisten löytöretkeilijöiden kera

Tässä siis hieman esimakua Portugalin-matkasta. Päivittelen vähän lisää kuvia ja tarinoita kunhan saan Oslon-reissun pois alta.