Hyvää juhannusta!

Se on taas se aika vuodesta kun yöt ovat pitkiä ja valoisia, uidaan ja saunotaan 24/7 ja tietenkin syödään  aivan liikaa uusia perunoita, silliä ja mansikoita. Tosin täällä Norjassa juhannuksen vietto on aika vähäistä ainakin verrattuna Suomeen ja Ruotsiin. Täällä juhannusta vastaavaa sankthansia vieteään aina 24.6, joten viikonpäivät vähän vaihtelevat vuosittain. Tänä vuonna sankthansaften osuu mukavasti lauantaille, joten päätimme pistää pystyyn omat juhannusjuhlat. Kävin jo hamstraamassa kaupassa kaikennäköisiä herkkuja, jotka ovat ehkä enemmän suomalaisen kuin norjalaisen menun mukaisia :) Pitääkin kohta pistää raparperit kiehumaan.

Toisena vaihtoehtona olisi ollut lähteä veneelle viikonlopuksi. Itse asiassa saimmekin jo kutsun pursiseuran juhannusjuhliin johonkin saareen, joka on vain parin tunnin purjehduksen päässä täältä. Tämä suunnitelma kuitenkin vesittyi, sillä lupasin jo joskus aikaisin keväällä parille vanhalle vaihtokaverille majoituksen ja seuraa Stavangerin yöelämään juuri tälle viikonlopulle. Silloin ajattelin lähinnä, että samapa tuo, ei täällä kuitenkaan mitään tapahdu! No, ehkäpä ensi vuonna sitten päästään norjalaisten seiloreiden juhannusjuhliin :)

Tänä vuonna vedetään siis hieman sightseeingia, grillaillaan ja muutenkin vaan nautitaan, vaikka sadetta taitaakin olla luvassa. Viime päivinä on kuitenkin ollut mukavan lämmin, eilen oli mukava ottaa vuonon rannalla vähän aurinkoa. Tänään lämpötila näyttää hipovan jo 20 astetta, vaikka onkin pilvistä ja tosi tuulista! Eilen kävin kaupungilla vähän fiilistelemässä kesäpäivää ja tuomiokirkon puistossa Ben & Jerry's jakoi jäätelöä ILMAISEKSI! Mauksi osui vielä cookie dough, ei siis huono päivä!

Mikä hurjinta, tämä on viimeinen viikonloppuni Norjassa! Jaiks! Pyykit pyörii jo, mutta laukut ammottaa vielä tyhjyyttään. Ehkä joudun turvautumaan universal packing list:iin, josta kirjoitin joskus aikojen alussa (eli noin vuosi sitten :D). Onneksi sentään viisumi tulla tupsahti jo (?!) viime viikolla, joten viimeisetkin paperihässäkät on saatu järjestykseen ja virallisesti olen valmis matkaan! Henkinen taso laahaa hieman perässä ja fiilikset ovat jotain siinä paniikin, jännityksen ja tolkuttoman matkakuumeen välimaastossa.

Oikein mukavaa juhannusta kaikille!

-Heidi

Kesä

Viime viikolla oli kesä. Ei ole tosin enää. Ainakaan minun mittapuullani, mutta norjalaisten vaatetuksesta päätellen 10 astettakin riittää mainiosti t-paitailuun ja minishortseiluun.

Joka tapauksessa, viime viikon kelit olivat jotain aivan uskomatonta eivätkä varmaan toistu täällä rannikolla ainakaan seuraavaan 100 vuoteen. Lämpötilat pyörivät siinä 20 ja 25 asteen välillä aamusta iltaan - varjossa. Oli aika vaikea asennoitua niin, että nyt ei oikeasti tarvitse laittaa täyttä sadevarustusta, takkia tai edes pitkähihaista lenkille, vaan voi lähteä ulos pelkissä shortseissa ja t-paidassa. Oli muuten ensimmäinen kerta Stavangerissa kun pääsin pitämään shortseja! Bikineistä nyt puhumattakaan! Jos ei siis lasketa sitä, että siihen on yleensä vedetty märkäpuku päälle. Koska koulukin oli sopivasti jo loppu ja viimeinen tehtävä (melkein) palautettu, näistä päivistä oli pakko ottaa kaikki ilo irti.

Viikko kului siis mukavasti läheisillä kallioilla auringossa paistatellen, kuin paraskin hylje konsanaan, ja yksi rantapäiväkin tuli Solan hiekkarannalla vietettyä. Eli nyt vaikka sataisikin kaatamalla kuukauden putkeen, ei haittaa, sillä rusketuskin on taas kohdallaan! :) Tuntui oikeasti ihan kunnon kesältä, kun illalla kävelin kotiin terassilta kesämekossa (ilman sukkahousuja!), kun sain yliannostuksen grilliruuasta, tai kun auringon laskiessa syötiin illallista parvekkeella. Ei varmasti tarvitse edes mainita, että norjalaiset täällä suorastaan villiintyivät, varsinkin kun helluntai osui juuri vuoden lämpimimmälle viikonlopulle. Helluntaista täällä otetaankin kaikki ilo irti, sillä pyhät alkaa jo lauantaina ja jatkuu läpi maanantain. Onneksi meistä sentään toinen käy töissä, niin tälläisiäkin infopläjäyksiä aina välillä saa. Toisaalta kukaan ei kyllä kertonut, että lauantai eli pinseaften on sen verran pyhäpäivä ja kaupat menevät aikaisemmin kiinni... Meidän pinseaften kului purjehtiessa. En voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka olenkaan purjehtimista kaivannut! Kaiken tietysti kruunasi se, että siellä sitä viiletettiin pitkin vuonoja bikineissä. Täytyy myöntää, että tällä kertaa maisemat ja keli olivat sen verran kohdillaan, että Päijänne jää kakkoseksi. Tosin tuulta meillä ei pahemmin ollut, joten jossain vaiheessa tuli sekin piste vastaan kun meduusat meni heittämällä ohi. No, kokemus kai sekin.

Tänä viikonloppuna purjehdukset sitten jääkin väliin, sillä vene(emme) on ilmeisesti vuokrattu asunnoksi viikonlopun ajaksi. Tosiaan, tänä viikonloppuna pikku saarellamme on suuret hulinat, kun kaikki Norjan nuoret purjehtijanalut kerääntyvät tänne kilpailemaan Norjan mestaruudesta optareilla, Zoom 8:lla, 29er:lla, E-jollilla, Lasereilla ja purjelaudoilla. Itse kisat alkavat huomenna, mutta hyörinä satamassa on ollut kova jo eilisillasta lähtien. Kisat järjestää Stavanger Seilforening, joten olemme siis aivan kisa-alueen sydämessä. Paikalle odotetaan noin 300 osallistujaa, joten voi olla että oli ihan hyvä, että kävin jo tänään aamupäivällä kaupassa. Ei tarvitse ainakaan lähteä seikkailemaan autolla tästä kisa-alueen läpi. Itse asiassa, hyvänä pursiseuralaisena (no okei, minä en ole jäsen, mutta Axel on) lupauduinkin Axelin kanssa vapaaehtoiseksi, jos tarvitsevat apua järjestelyissä, mutta saa nähdä millaista hommaa meille vielä löytävät. Näköjään oli maa mikä tahansa, taas huomaan löytäväni itseni pursiseuran ympyröistä. Eipä näistä hommista taida päästä millään eroon :D Kisailijoiden onneksi auringonpaisteen pitäisi vielä jatkua sunnuntaihin asti, mutta tuulikin on aikamoinen. Taitaa nuoriso saada vähän kyytiä! Eipähän tarvitse kilpailla niiden meduusoiden kanssa ;)

-Heidi

Gratulerer med dagen!

Hurra for 17. mai! Tänään on siis norjalaisten suuri juhlapäivä, jonka sanoisin mennen tullen peittoavan joulut ja juhannukset. Tänään on myös päivä, jolloin voi saada yliannostuksen Norjan lipuista. Vaikka kaunis lippu onkin.

Eilisten synttärijuhlien jälkeen herättiin siis hyvinkin norjalaiseen aamuun. Naapurissa oli jo bileet käynnissä, liput vedetty salkoon ja parvekkeet, ja sisäänkäynnit, ja veneet, ja autot, ja lapset koristeltu Norjan lipuilla. Kauhukseni huomasin että oma parvekkeemme loisti tyhjyyttään. Enkä kehdannut sitten laittaa ainutta mini-lippuammekaan, koska se olisi luultavasti näyttänyt lähinnä säälittävältä. Luultavasti naapurit kuitenkin antavat meille tietämättömille ulkomaalaisille anteeksi. Varsinkin kun puolen päivän aikoihin tulivat bunad-pukuiset tytöt naapurista kyselemään viinipullonavaajaa ja ystävällisesti tietenkin lainattiin. Vaikka siihen ovellehan ne kuoharit sitten lopulta levis :)


Bunad on siis norjalainen kansallispuku, joita oikeasti täällä vielä käytetäänkin. Kansallispukuun pukeutuminen on Norjassa perinne sekä nuorille että vanhoille kansallispäivänä. Usealta olen kuullut, että useasti puvun saa konfirmaatiolahjana. Erityisesti koska ne on aika hintavia, ainakin yhtä kalliita kun suomalaiset kansallispuvut. Mutta nättejä ne ovatkin. Ja toivottavasti lämpipiä, kun koko päivän viettävät tuolla ulkona tuulessa ja vesisateessa! Axelhan oli ihan myyty, kun tytöt pukuineen tupsahtivat ovelle: "Kyllä täytyy sanoa, että tuo puku tekee noista tytöistä naisia" Siis anteeks??! Kansallispuku? Tarkoittaako tämä nyt sitä, että munkin pitäis lähetyttää itselleni Suomesta vaikka Hämeen puku ja pukeutua siihen kerran vuodessa? Ei taitais enää se Jurvan pukukaan mennä päälle, jota joskus 15-vuotiaana käytin :D Kai se on jo myytykin jollekin oikean kokoiselle :) No, pidetään mielessä.    

Grasholmenin parvekkeet olivat jo sonnustautuneet juhlapäivään.

Ei lisättävää.

Ensimmäistä kertaa olin kosketuksissa kyseisen juhlan kanssa jo Lontoossa muutama vuosi takaperin. Sunnuntaisin kävin aina Suomen merimieskirkolla pelaamassa pesistä ja saunomassa, ja siinä ihan kulman takana oli tietysti myös Norjan merimieskirkko. Sina vuonna toukokuun 17. sattui siis juuri sunnuntaille ja jo tubessa matkalla Southwarkin puistoon katselin, että mitä ihmettä täällä tapahtuu? Kansallispukuisia blondeja parveili kaikkialla ja puistossa selvisi myös, että pesiskenttämme oli vallattu norjalaiselle kansanmusiikille ja pølsen syömiselle. Norjalaisten juhlamieltä kohotti myös se, että Aleksander Rybak oli juuri edellisenä iltana voittanut Euroviisut. Ja Fairytale raikasi. Noihin aikoihin en vielä ollut koskaan Norjassa käynytkään, mutta minulle selvisi jo kuinka patriottisia ja ylpeitä norjalaiset ovatkaan norjalaisuudestaan. Eikä minulla silloin ollut aavistustakaan kuinka vielä jäisinkään norjalaisten joukkoon :)

Olen tullut siihen tulokseen, että 17. mai muistuttaa hieman suomalaisten vappua. Ei sen takia, että täällä vedettäisiin yhtä överiksi viinan kanssa kun Suomessa, vaan lähinnä sen takia, että yhden päivän ajaksi kadut yllättäen pöllähtävät täyteen ihmisiä. Oli sää mikä tahansa, ulos on lähdettävä ja kadut kansoitettava. Varsinkaan ulkomaalaisten silmin tässä ei ole mitään järkeä. Muutenkin ulkomaalaisten on näistä hulinoista hieman vaikeä päästä selville. Kaupungit, jotka yleensä uinuvat tyhjyyttään, yllättäen räjähtävätkin täyteen elämää ja ihmiset kulkevat ympäriinsä parhaimpiinsa pukeutuneena. What's going on? Ruotsalainen ystävämme eilen kertoi ensimmäisen kokemuksensa 17. mai juhlinnasta. Juuri Norjaan muuttaneena hän ajatteli, että pitääpä nyt käydä kaupungilla katsomassa, mistä tässä oikeen on kyse ja vetäsi hupparin ylleen. Noh, norjalaisethan ottavat tämän päivän vähän vakavammin, ja jos et omista bunadia, laitetaan silti parasta ylle. Ruotsalaisemme siis lievästi järkyttyi alipukeutuneisuuttaan ja on nykyään hyvin varustautunut päivän juhlallisuuksiin: kämppä on siivottu, ruokaa varastoitu tarpeeksi ja roskatkin viety, ettei tarvitse vahingossakaan lähteä ulos. Muuten tarvii laittaa puku.

Itsekin päätin jättää juhlallisuudet tänään väliin, sillä yllättäen siellä sataa kaatamalla, tuulee ja on jotain reilut 5 astetta lämmintä. Joten ei kiitos, en ole vielä tarpeeksi norjalainen. Vein kuitenkin Axelin töihin (tämä kertoo jo jotain meidän juhlinnasta!) ja normaalisti olisin varmaan lähtenyt verkkareissa, mutta nyt oli pakko laittaa ihan hame! Loogisesti ajattelin, että voi vitsi jos vaikka auto hajoaa keskustaan, niin haluan edes näyttää siltä, että olin matkalla jonnekin juhlintoihin :D No ei onneksi hajonnut, mutta porukkaa kuitenkin keskustassa riitti säästä huolimatta.

Autotkin täytyy olla koristeltu asianmukaisesti

Koska en nyt saa siis uudempaa kuvamateriaalia tältä vuodelta juhlinnoista, niin laitanpa tähän muutaman parin vuoden takaisen kuvan Stavangerista. Niistä saa vähän käsitystä, mitä täällä oikeen tapahtuu ja muutama bunadkin vilahtaa kuvissa. Jotta kuvat vastaisi tämän vuoden oloja, lisää vain vesisade ja sadeviitat, muuten varmaan aika lailla sama meno.

Ei mutta, onhan meilläkin täällä vähän juhlakoristuksia! Kransekake! Sain sen eilen synttärilahjaks. Nyt kysymys kuuluukin, että mitä sille pitäis tehdä? Syödä yks kerrallaan ilmeisesti. Maistellaan.

Perinneruokaa ja avoautoilua

Tänään vihdoinkin maistoin norjalaista perinneruokaa, josta paikalliset ovat vaahdonneet saapumispäivästäni lähtien: komler [kumle] (tunnetaan myös nimellä raspeballer, klubb tai kompe)! Ruoka on herkku (?) erityisesti täällä länsi-Norjassa, ja sitä kuulemma joko rakastaa tai vihaa. Jotenkin olen sen tähän mennessä kaikista suosituksista huolimatta onnistunut välttämään, kunnes tänään pallerot osuivat tielleni Hotelli Jærenin buffet-pöydässä. Komle-pallot valmistetaan raastetuista perunoista (puolet kypsiä ja puolet raakoja), suolasta ja jauhoista. Nämä vaan yhteen palloksi ja tadaa! No, ilmeisesti niitä jossain välissä vielä vähän keitelläänkin. Normaalisti pallojen kera tarjoillaan keitettyä possua tai lammasta, pekonia, makkaroita, sulatettua voita, läskiä... Käytännössä melkein mitä vain, jolla voi kätevästi tukkia verisuonet. Kivan kevyt ja terveellinen annos siis.

Komler! Nami.

Mielestäni itse komle-palloista saatu makuelämys oli kuitenkin aika mitäänsanomaton ja jauhoinen, muttei paha. En niitä ehkä jokaviikkoiselle ruokalistalleni vielä ota, mutta ehkä voin toistekin syödä. Hei, tuskinpa norjalaisetkaan ensikädeltä mämmiä ylistäisivät. Ruokailuni ei kuitenkaan mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, sillä syömäni pallerot oli ehditty jo pilkkoa ja paistaa, joten tulos oli vähän pyttipannumäisempi. Eikä ollut edes torstai. Perinteisesti siis komle-pallerot ovat täällä korvanneet iki-ihanan suomalaisen hernaritorstain. Lettuja eli lapper saa onneksi vielä jälkiruuaksi. Jos tuli komlen-nälkä tätä lukiessa, niin tästä ohjetta kehiin ja ei muuta kun keittiöön: http://krydder.org/2009/03/raspeballer-komle/

Miten sitten ylipäätään päädyin tähän paikalliseen buffet-pöytään? Kiitos koulun. No, tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin itse järjestetty haastattelumatka "event management" -kurssia varten. Teemme ryhmätyötä tapahtuman järjestämisestä ja eräs ryhmäni jäsen sattuu työskentelemään kyseisessä Jæren-hotellissa. Hotelli ja alue ylipäätään on tunnettu ruuastaan (näin ainakin väittivät), joten täytyihän sitä menyytä luonnollisestikin testata ihan itse;) Buffettia voinkin hyvillä mielin suositella, jos joku Brynen kunnassa sattuu joskus poikkeamaan. Stavangerista matkaa kertyy n. 40 minuuttia autolla. Ja tänään taitoinkin tämän matkan vaatimattomasti avoautolla! No okei, sain kyydin luokkakaverilta, enkä suinkaan ole vaihtanut vanhaa kunnon Audia BMW Z4:ään. Olen kyllä aina miettinyt, että kuinka täällä oikein voisi ajaa katto alhaalla. Yllättävän paljon niitä täällä näkee, kun öljyihmiset eivät tiedä mihin ne kaikki rahansa laittaisivat, vaikka vuosittain täällä tilastojen mukaan sataa n. 1,2m (vertaa Lahdessa sataa n. 0,6m). Kaverini siis yliopistolta lähdettäessä tokaisi, että jos vaikka ajettaisiin katto alhaalla kun kerran aurinkokin paistaa, mutta laitetaan kuitenkin lämmitys täysille. Näin siis Norjassa. Ja täytyy myöntää, olihan se hauskaa aurinkolasit silmillä viilettää pitkin norjalaista maaseutua keväisen p****n tuoksun ympäröimänä! Ajoituskin taisi tänään olla täydellinen, sillä takaisin päästyämme alkoi sataa lunta.

-Heidi

p.s. IELTS-testin tuloksia jännitellään vielä. Sormet ristissä toivon etten totaalisesti töpännyt kirjoitus-osuutta, koska siinä vaiheessa alkoi jo 9 tunnin yöjuna vaatia veronsa eikä tietokonepeleistä ollut sillä hetkellä yhtään mitään sanottavaa. Tulos olisi ollut sama, vaikka olisin kirjoittanut suomeksi.. Muut osat olivatkin sitten niin sanotusti " pala kakkua". Olisihan se tietysti hieman ironista, että hanke kaatuisi juuri tähän englannin kirjoittamiseen, kun siitä aikaisemmin on selvitty ihan hyvällä menestyksellä: http://www.oamk.fi/thesis/tulokset/?tulokset=11&osa=iii
No, jännitetään nyt vielä. Toiveikkaana olen kuitenkin jo lentoja katsellut ja viisumihakemusta pähkäillyt.