Opiskelurutiineista

Yli kuukausi on nyt vierähtänyt siitä, kun reissussa rähjääntyneenä myttynä tupsahdin Dunedinin lentokentälle. Vaikka Uusi-Seelanti onkin kulttuurillisesti melko samanlainen kuin mikä tahansa länsimaa, täälläkin on tietysti omat kiemuransa. Kylmyyteen, kieleen ja opiskelurytmiin tottuttelemiseen menikin siis yllättävän paljon aikaa ja kuukausi vierähti huomaamatta.

Nyt yliopiston kurssitkin ovat jo hyvässä vauhdissa, ja suoraan sanottuna paikallinen tahti hieman hirvittää. Enhän minä ole tottunut mitään opiskelemaan, saatika istumaan tuntitolkulla kirjastossa valomerkkiin asti! Täytyy nimittäin myöntää, että nämä Uuden-Seelannin opiskelumeiningit ovat hieman toista kun Norjan ryhmätyöt ja hotellivierailut. Tehtävää pukkaa toisensa perään, ja joku päivä varmaan peityn naavaan ja hämähäkinseitteihin tänne kirjaston peränurkkaan.

Onneksi täällä kirjastossa on sentään lämmin, joten ihan mielelläänhän täällä istuu. Opiskelijan elämä tässä yliopistossa/kaupungissa on tehty erittäin helpoksi ja mukavaksi. Jo pelkästään kampukselta löytyy seitsemän kirjastoa, joista voi sitten valita mieleisensä. Kirjastossa voit sitten valita haluatko nököttää koulupöydän ääressä, sohvalla tai vaikka Kymppitonni-tyylisessä kopissa. Itse olen löytänyt paikkani yliopiston pääkirjaston nurkasta isojen ikkunoiden ja patterien äärestä, sohvalta - tottakai. Matkailualan kirjatkin ovat tässä ihan lähistöllä, joten voin vaan käydä napsimasssa hyllystä haluamani teokset. Olenkin pyrkinyt siihen, että aamulla tulen kirjastoon kahdeksalta ja saan varattua parhaat paikat. Yhdeltätoista illalla vartijat sitten heittävät viimeistään ulos, mutta harvemmin täällä niin pitkää tulee kukuttua. Mukana on tietysti aina termari täynnä kahvia ja eväät, joten pärjään pidemmänkin ajan. Opiskeluni alkaa siis epäilyttävästi vaikuttaa jokapäiväiseltä piknikiltä kirjastoon.

Vaikka opiskelutahti onkin suhteellisen tiivis, ei se oikeastaan haittaa, sillä kurssit ovat sen verran kiinnostavia. Otagon yliopistossa matkailualan opinnot ovat selvästi tutkimuspainotteisimpia kuin mihin olen Norjassa, tai Suomen ammattikorkeassakaan, tottunut. Se tosin kyllä sopii minulle paremmin kuin hyvin. On nimittäin mielenkiintoista saada erilaisia näkökulmia käytännön ja teorian tasolta. Täällä painotetaan myös ympäristöä ja matkailua aivan toisella tasolla. Olen siis aivan täpinöissäni ja onnellinen siitä, että saan tehdä puoli vuotta kursseja sellaisista aihealueista, jotka todella kiinnostavat minua, ja vieläpä näin hyvätasoisessa yliopistossa! Harmi vaan, että en tehdi enempää kuin kolme kurssia, mutta onneksi niissäkin riittää pureskeltavaa: Entrepreneurship in Tourism, Destination Management Strategies ja Fieldwork (joka oikeastaan on tutkimusmenetelmäkurssi). Ja täytyyhän sitä vähän ehtiä reissaamaankin. Yksi pikkureissu on jo heitetty, mutta siitä lisää myöhempänä. Mutta onneksi lähialueellakin riittää nähtävää:

Aamulenkki Dunedinin kasvitieteellisessä puutarhassa

St Kildan ranta

Ainiin, ja mieltä lämmittää myös juuri tällä viikolla ostettu auto ja lentoliput Fidzille mid-semester breakille (syysloma), joka itse asiassa on jo kolmen viikon päästä!

-Heidi

Nau mai haere ki Aotearoa!

Nau mai haere ki Aaotearoa! Tervetuloa Uuteen-Seelantiin! Aotearoa on maorin kielen vastike Uudelle-Seelannille. Yleinen käännös sanalle on pitkän valkoisen pilven maa, jolta maa kieltämättä näyttääkin.  

Eteläsaaren lumisia vuorenhuippuja matkalla Dunediniin

Tällä hetkellä kirjoittelen täältä eteläsaaren toiseksi suurimmasta kaupungista ja Otagon maakunnan pääkaupungista Dunedinista! Ja toisin kuin ennen tänne tuloani luulin, kaupugin nimeä ei lausutakaan "dandin", vaan ennemminkin "daniidin", kiiviaksentilla höystettynä tietenkin. Kiiviaksenttiin yleensäkin on ollut hieman totuttelmista, vaikka tässä jo englantia luulikin osaavansa. Hämmentävintä on ehkä se, kuinka ee:t äännetään ennemminkin ii:nä. Hyvänä esimerkkinä eräs kaverini kirjautui sisään hostelliin ensimmäisenä päivänään Uudessa-Seelannissa ja kun reseptionisti kysyi, että "Do you want to check-in [chik-in]?, tyttö ajatteli, että miksiköhän tässä nyt kysellään, haluaako hän kanaa.

Aksentin lisäksi totuttelemista on ollut tähän aikaisemminkin mainittuun kylmyyteen, mutta nyt olen käynyt kirppiksiltä (joita täällä kyllä riittää!) hamstraamassa kasan merinovillaisia vaatteita, joten eiköhän tässä pärjäillä kevääseen asti. Asuntomme on myös hyvä esimerkki sanonnasta "moni kakku päältä kaunis", sillä talo itsessäänhän on melko söpö. Sääli ettei se lisää yhtään lämpöä sisätiloihin.

Oma koti kulla kallis

Tällä viikolla alkoivat myös luennot. Monelta muulta opiskelijalta olen kuullut, että varsinkin ykköstason kurssit ovat valtavia massaluentoja. Esimerkiksi Maori Society on 750 oppilaan kurssi! Luennot ovat kuitenkin jaettu kolmeen eri sessioon. Mutta onnea vaan sillekin opettajalle, joka tämän kurssin kokeita korjailee! Omat kokemukseni ovat taas päinvastaisia. Teen kevään aikana kolme kurssia, ja jokaisella niistä meitä on kuusi opiskelijaa! Saadaan siis varmasti mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi ja olokaan ei oikeastaan ole kuin luennolla, mutta täytyy varmaan oikeasti valmistautua tunneille. Näillä kursseilla ei nimittäin voi laskea sen varaan, että voi piiloutua johonkin luokan peränurkkaan, jos ei ole ehtinyt lukemaan annetuja artikkeleita... 

Otagon yliopiston päärakennus kellotorneineen

Idyllistä kampusaluetta (On niitä rumiakin alueita, mutta en kai minä niistä nyt kuvia laita! ;)

Otagon yliopisto on Uuden-Seelannin vanhin yliopisto ja se on perustettu 1896. Yliopiston läsnäolo näkyy vahvasti myös koko kaupungin katukuvassa, sillä jopa viidesosa Dunedinin 125 000 asukkaasta on opiskelijoita! Täällä on opiskelijan hyvä olla, sillä meidät otetaan niin hyvin huomioon joka puolella. Tarjolla on esimerkiksi 3 dollarin ateriota, ilmainen urheilukeskus saleineen ja sulkapallo/koris-kenttineen sekä opiskelijayhdistyksiä joka lähtöön. Erilaisia kursseja voi suorittaa ukulelen soitosta vuorikiipeilyyn. Itse ilmoittauduin jo surffauskurssille sekä viininmaisteluun - tottakai! Viineistä siis tullaan varmasti vielä kuulemaan täällä blogissakin ensi viikosta lähtien :) Ei tarvitse sitten tulevilla Ranskan/Italian reissuilla tuntea itseään typeräksi vaan voin pitää henkeviä keskusteluja viinistä yllä. Tosin täytyy varmaan se ranskan kieli vielä hioa...

Loppuun vielä muutama fiilistelykuva Dunedinin ympäristöstä:

St Clair ja taustalla Otago Peninsula

Lampaita! Junamatkan varrelta Taierin rotkolle

Sunnuntaikävelyllä lähimetsässä

Dunedin Signal Hilliltä katsottuna 

Kävelevä lähdeluettelo

Huh. Nyt on kaikki viikon energiat puserrettu Global Events Congress hyväksi, ja kuten usein projektiluontoisten asioiden jälkeen, olo on tyhjä. Fiilis on kuitenkin hyvä ja vieraatkin lähtivät tyytväisinä. Muutama tosin jäi vielä viikonlopuksi ihailemaan Stavangerin vuonoja ja kiipeilemään vuorille. Toivon vaan, ettei heidän Preikestolenin vaelluksellaan kuitenkaan sataisi kaatamalla!

Kovasti olen näiden muutaman päivän aikana yrittänyt ahmia teoriaa, käytäntöä ja uusia tutkimuksia tapahtuma-alalta. Muutamia mahdollisia gradun aiheitakin pulpahteli jo mieleen, mutta antaa niiden nyt vielä muhia hetken. Yleensäkin kongressin taso oli melko kova ja paljon mielenkiintoisia aiheita oli esillä. Toisaalta välilillä korkeatasoiset akateemiset keskustelut menivät tällaiselta pikku koululaiselta totaalisesti yli hilseen. Ja asiaa ei todellakaan helpottaneet koukeroiset englanninkieliset ilmaisut ja murteet. Täytyy myöntää, että varsinkaan "skotlanti" ei todellakaan minulta vielä suju!

Parhaiten kongressin hengen tiivisti eräs nyt tänä kesänä valmistuvista maisteriopiskelijoista, joka kirjoitti gradunsa juurikin tapahtumista ja huomasi, että hänen työnsä lähdeluettelo oli käytännössä sama kuin kongressin osallistujalista: "Tämähän on kuin kävelevä lähdeluettelo!"



Terveisiä siis tapahtumien ihmeellisetä maailmasta ja Sola Strandhotellista!

-Heidi

Stavangerissa tapahtuu

Stavanger tunnetaan jo Norjan öljy- ja ruokapääkaupunkina, mutta tämä samainen kaupunki on jo pitkään halunnut Oslon ja samalla kaikkien Euroopan kaupunkien ohi Euroopan johtavaksi tapahtumakaupungiksi. Sitä en tiedä, koska tämänkin olisi tarkoitus käydä toteen, mutta odotellaan ehkä vielä hetki ainakin kruunun kurssin alenemista... Hyvällä vauhdilla Stavanger ympäristöineen on tapahtumamaailmaan kyllä pyrkimässä. Pelkästään muutaman viime viikon aikana täällä on nähty tosiaan jazzia, nuorten purjehduksen Norjanmestaruudet, leijafestivaalit ja tänä viikonloppuna juhlitaan Solan lentokentän 75v synttäreitä. Kesän aikana vietetään alueella tietenkin vielä perunafestivaaleja ja tomaattifestivaaleja, ja varmasti paljon kaikkea muutakin, mistä en ole vielä ehtinyt kuullakaan. Luonnollisesti kaikilla lähialueen kunnilla, kaupunginosilla ja kylillä on omat kyläpäivänsä. Norjalaiset ne jaksaa juhlia! 

Koska MaiJazzit ja purjehduksen Norjanmestaruudet on nyt tällä vapaaehtoisuussaralla koettu, on aika siirtyä hieman järeämpiin tapahtumiin. Ensiviikolla nimittäin starttaa Global Event Congress - Advances in Event Management Research and Practises, jota yliopiston tapahtumakurssini professori on ollut järjestämässä. Hän siis kätevästi sai meistä maisterikurssilaisista muutaman värvättyä sinne vapaaehtoisiksi. Siellä sitä sitten ollaan rekisteröimässä ja neuvomassa vieraita, auttamassa hotellin henkilökuntaa ja taittelemassa kartonkikansioita. Itse asiassa olen jopa niin nörtti, että lupasin huomenna (SUNNUNTAINA!) mennä koululle jeesailemaan järjestelyissä! Mutta vastaavasti me vapaaehtoiset saamme sitten vapaan pääsyn kongressin kaikille luennoille, paneelikeskusteluihin, kokkareille ja toivottavasti myös sille viimeisen illan illalliselle. Kongressin ajan on sitten mahdollisuus sukkuloida fiksuna(?) alan gurujen joukossa ja luoda vähän verkostoja. Täytyy sanoa, että olen siis ihan täpinöissäni. Mukava myös saada vähän vaihtelua päiviin ja lykätä ajatusta (eli paniikkia) Uuteen-Seelantiin lähdöstä vielä viikolla.  

Sitten vielä hetkeksi takaisin Stavangerin maailmanvalloitusjuoneen. Täytyy nimittäin myöntää, että näitä länsi-Norjan maisemia on ainakin hienosti osattu hyödyntää tapahtumien ja konferenssien mainonnassa. Tässä esimerkiksi Stavanger Forumin tyylinäyte (sori, kun en löytänyt parempilaatuisia versioita netistä, vaan jouduin itse askartelemaan nämä esitteistä...): 

Stavanger Forum on konferenssi- ja messukeskus täällä Stavangerissa. Firma esimerkiksi organisoi joka toinen vuosi järjestettävät ONS (Offshore Northern Seas) -messut, jotka ovat maailman toiseksi suurimmat öljy- ja kaasualan messut. Paikalla pyörii siis 1 350 näytteilleasettajaa ja n. 50 000 messuvierasta energia-alalta ympäri maailmaa. Tänä vuonna elokuun lopussa ONS on taas kaupungissa ja paikalliset tapahtumanjärjestäjät ovat liekeissä. On konferensseja, näyttelyitä, konsertteja, juhlintaa, ilotulituksia... Hieman harmittaa, kun itseltäni menee nämä kekkerit taas kerran sivu suun. Muuten olisin varmaan taas ilmoittautunut vapaaehtoiseksi ja soluttautunut vaivihkaa öljybisnekseen matkailualan sijaan ;) Siellähän se raha nimittäin liikkuu. Sen tietävät myös sponsorit, mainosmiehet ja muut. Mersun miehetköhän ne jo ajatteli tempaista ja nostaa helikoptereilla muutaman auton Preikestolenille messujen ajaksi. Muutaman päivän ajan täällä haisee siis normaalia enemmän silkka raha.

Stavanger Forum on tehnyt myös aika mukavan videoklipin, joka mielestäni kuvastaa erityisen hyvin myös Stavangerin ympäristöä yleensäkin. Toivottavasti joku on kuitenkin muistanut myös kertoa asiakkaille, että se Preikestolen tai Kjerag ei sitten löydy heti siitä hotellin ulko-ovelta, vaan vaatii ihan kiitettävää kipuamista. Videoklippi löytyy kuitenkin tästä linkistä: 

http://player.vimeo.com/video/31014460?byline=0&portrait=0

Sokerina pohjalta löytyy tietysti lempimainokseni (ylläripylläri): 

Tästä nakuilevasta miehestä on useitakin versiota, joista ehkä lempparini on se, jossa on teksti " Naturally Stavanger". Tämä mainos on mielestäni nerokas! Muistaakseni sama nakuileva mies löytyy jo Stavangerin lentokentältä toivottamassa turistit tervetulleeksi, mutta mikäs näitä paikallisia maisemia on katsellessa ;)

-Heidi

Lomasuunnitelmia

Taas yksi kurssi onnellisesti ohi! Tai mistäs minä tiedän kuinka se vielä päättyy, kun arvosanat tulevat vasta myöhemmin. Mutta tuskinpa se viimeisenä yönä (taas!) viimeistelty essee nyt niin huono on, ettenkö voisi hyvällä omalla tunnolla sanoa siirtyväni kohta uusia haasteita. Uudet haasteet yliopiston puolella alkavat kuitenkin vasta puolentoista viikon päästä, joten tähänhän osui ihan kunnon pääsiäisloma!

Pääsiäistä nämä päättivät lähteä viettämään Portugalin auringon alle! Noh, säätiedotusten mukaan ei niinkään auringon vaan pilvien, mutta eiköhän se nyt Stavangerin sateet voita mennen tullen :) Matkajärjestelyt hoidettiin viime minuuteilla, kun eivät nuo miehet tunnu uskovan, että tulisi aika paljon halvemmaksi tehdä varaukset ainakin muutamaa viikkoa etukäteen. Varsinkin kun kyseessä on pääsiäinen. No mutta, saatinpahan ihan istumapaikat koneesta ja oikeen "villa" Sesimbran kylästä. Kylä on alkujaan kalastajakylä, mutta nyt elää aika lailla matkailusta. Toisaalta matkailukausi ei ihan vielä taida olla kunnolla alkanut Portugalissakaan. Sesimbra sijaitsee noin 40km:n päässä Lissabonista, jonne meillä on lennot. Päästään siis vähän Lissabonin nähtävyyksiäkin samalla ihastelemaan. Pelkään vaan olevani ainut meidän matkaporukasta, jota nämä kulttuurihistorialliset nähtävyydet yhtään kiinnostaa. Ehkä saan houkuteltua pojat vaikka viinin voimalla ainakin Alfaman vanhaan kaupunginosaan, Saõ Jorgen linnaan ja Belemin torniin. Mitäs niitä muita nyt olikaan? Tuli taas niin puskista tämänkin reissu, että en pahemmin ole taustatutkimusta ehtinyt tehdä, mutta katsellaan sitten paikan päällä enemmän. Matkan päätarkoitushan on kuitenkin vähän päästä hiomaan näitä melko olemattomia surffaustaitoja muuallakin kun hyytävässä Pohjanmeressä. Jopa opettajan olemme saaneet buukattua koko viikoksi ja hän kuuluu sarjaan "työkaverin kaverin serkku". Mielenkiinnolla siis odotan kuinka ammattisurffarina sieltä tullaankaan takaisin!

Huomasin myös hauskan sattuman tällä viikolla haaveillessani Portugalista. Viime vuonna samoihin aikoihin hikipäissäni kirjoittelin opinnäytetyötäni kriisinhallinnasta, joka sitten mentiin esittämään joskus huhtikuussa opiskelijakonferenssiin Faroon, eteläiseen Portugaliin. (Koko projektin ensisijainen tavoitehan olikin lähinnä Portugalin-matka ja hyvänä kakkosena tuli sitten se oppari ja koulusta valmistuminen...) No, nyt tällä viikolla kirjoitin taas hikipäissäni esseetä, mistäs muustakaan kun kriisinhallinnasta! Päällimmäisenä ajatuksena mielessä siinsi kuitenkin jo Portugali. Tuleeko tästä kenties jokavuotinen ilmiö? Portugali sopisi oikein hyvin, mutta kriisnhallinnat voisin kyllä jo jättää vähäksi aikaa.

Viime vuonna nautiskeltiin Farosta, nyt odottaa Lissabonin seutu

Huomenna siis hypätään koneeseen ja viikkohan siellä vierähtää, joten voin unohtaa kouluhommatkin hetkeksi! Paitsi että joudun ottamaan ainakin kielitestimateriaalin mukaan, kun sekin tässä jo alkaa lähentelemään. Jos sitä vaikka sitten koneessa...

Ainiin. Hyvää pääsiäistä! God påske! :)

-Heidi

p.s. Tänään korkkasin myös pyöräilykauden (päivän etuajassa!). Ja huh huh, kylläpäs taas norjalaiset ylämäet ja tuuli tekivät tehtävänsä! Pyöräkin taisi olla talven jäljiltä vähän ruosteessa. Tai sitten se olin minä! Lähtökohtaisesti syytän kuitenkin pyörää, mutta totean, että tästä ei ole matka kuin ylöspäin. Kirjaimellisestikin, kun täältä saarelta pitää aina aloittaa polkemaan ylämäkeen. Ha ha ;)

Vitsit sikseen, vielä pitää pakata!

The road goes on

The road goes ever on and on

Down from the door where it began,

Now far ahead the Road has gone,

And I must follow if I can,

Pursuing it with eager feet,

Until it joins some larger way

Where many path and errand meet.

And whither then? I cannot say.

- The Old Walking Song sung by Bilbo Baggins -

Kohti uusia seikkailuja siis! Nyt se on nimittäin sitten melkein virallista - vaihtoon lähtö (taas!) Johan sitä on jo yli puoli vuotta kerennytkin asustelemaan samassa paikassa :) 

Tänään sähköpostiini siis tupsahti yliopiston kansainväliseltä koordinaattoriltani "Conditional Offer of Place" Otagon yliopistoon Uuteen Seelantiin. "Conditonal" siksi, että vaativat kielitestiä ja pääsen siihen osallistumaan vasta huhtikuussa. Hakuprosessi on nyt kestänyt vähän toista kuukautta ja ollut äärimmäisen sekava, kuten vähän kaikki täällä Stavangerin yliopistossa. Erityisesti tuosta kielitestistä kävin pitkään kädenvääntöä, mutta tällä kertaa ei selittelyt kuitenkaan auttaneet, koska kyseessä on ilmeisesti sen verran kovatasoinen yliopisto, että vaativat sen maisteritason opintoihin. Mutta onhan se nyt suoraan sanottuna aivan päätöntä, että opiskelen tällä hetkellä englanninkielisessä maisteriohjelmassa, johon myöskin luonnollisesti oli englannin kielen pääsyvaatimukset, mutta silti vaan ei riitä. Hyvillä lukion englannin arvosanoilla tämän hässäkän olisi myös voinut välttää, mutta vaikka numeroni olivatkin hyviä, ne olivat liian vanhoja! Tulkitsen tämän niin, että en osaa englantia ja olen siis liian vanhakin. Kiitos tästä. Eipä tässä siis muu auta kun lähteä seikkailemaan Oslon Folkeuniversitetiin tekemään IELTS. Kiitos siitä, että joudun lähtemään Osloon asti kuuluu UiS:lle, koska sain kuulla tästä vasta niin myöhään, että Stavangerin kevään ainut testipäivä oli jo täynnä. Vaikka aktiivisesti kieltä käytänkin ja mielestäni ihan kelpo englantia puhunkin, täytyy jotenkin varmaan yrittää valmistautua, ettei tule mitään totaalijäätymistä siellä itse kokeessa. Kielioppi vähän hirvittää, kun sitä ei pahemmin ole tullut mietittyä lähiaikoina... Mutta eiköhän tästä vielä ihan hyvä tule!   

Vielä muutaman pyyhkeen heitän kyllä vielä UiS:n suuntaan, sillä meillähän oli pieni tiedotustilaisuus näistä vaihtomahdollisuuksista (sekin kiireessä revitty kasaan, kun "eihän ne kansainväliset opiskelijat mihinkään halua lähteä, nehän on jo tavallaan vaihdossa"), jossa meille esiteltiin siis huikeat viisi yliopistoa (ja myöhemmin kävi ilmi, mutkan kautta tietenkin, että niitä olikin kuusi). Näiden joukossa oli yliopistoja, joiden kanssa Stavangerilla on erasmus- tai bilateral-sopimus, mutta ei suinkaan kaikkien kanssa ole näitä sopimuksia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lukukausimaskut jäävät itselle maksettavaksi. Näin kävi myös minulle, sillä hups, joku unohti taas kertoa. Mutta ei se mitään, kyllähän näitä opintolainoja sitten joskus myöhemmin ehtii maksella takaisin... Tällaisia tilaisuuksia ei kuitenkaan tule joka päivä vastaan! Tiedotustilaisuushan pidettiin noin viikkoa ennen viimeistä hakupäivää eli harkinta-aikaa ei pahemmin jäänyt. Itsehän oli pähkäillyt koko vaihtoepisodin jo aikaisemmin päässäni seuraavasti: 

1. En minä mihinkään vaihtoon lähde, vastahan pääsin tänne Norjaan.
2. No, jos vaikka johonkin tähän lähelle, niin kuin Tanskaan.
3. Mutta sehän on sitten ihan sama, kuin että jäisin tänne. Jos vaikka jonnekin keski-Eurooppaan.
4. Ai, ei meillä olekaan virallisia vaihtokohteita kuin Yhdysvalloissa, Englannissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Ainiin, ja se mystinen Dubai tietenkin, josta meille ei kyllä koskaan muistettu kertoa...
5. Epäilen kestäväni amerikkalaista opiskelumentaliteettia lukukauden verran, Englantiin en saa enää erasmus-tukea kun olen sen jo kerran käyttänyt, ja Ausseissa vietin jo vuoden eli jäljelle ei jäänyt muuta järkevää vaihtoehtoa kuin Uusi Seelanti. Tämän lisäksi mainittakoon, että Otagon yliopistossa oli ylivoimaisesti kiinnostavimmat kurssit :)

Olen päättänyt ottaa tämän koko hakuprosessin kielitesteineen päivineen lähinnä henkisen kasvun kannalta. Ja onhan se suorastaan aika reiluakin, koska kun kolme vuotta sitten hain vaihtoon tänne Stavangeriin, en suoraan sanottuna tehnyt oikein mitään asian eteen. Muutaman paperin toimitin koululle ja sitten vaan matkaan. Antoivat vielä rahaakin. Pohjoismaiden kansalaisena en joutunut edes jonottelemaan tuntikaupalla oleskelulupaa poliisilaitoksella toisin kuin muut vaihto-opiskelijat. Jos nyt siis joudun tekemään kaiken pitkän kaavan kautta, on se ehkä ihan vaan oikein.

Kirjoittelen sitten myöhemmin vähän enemmän paikasta itsestään, mutta tosiaan University of Otago sijaitsee pienessä opiskelijakaupungissa Dunedinissa. Se on Eteläsaaren toiseksi suurin kaupunki, jossa on noin 120 000 asukasta, eli kooltaan aika lailla samaa luokkaa kuin Stavanger. Tästä pääsee kaupungin kotisivuille: http://www.dunedin.govt.nz/

 

University of Otago on Uuden Seelannin vanhin yliopisto ja se perrustettiin jo vuonna 1869. Yliopisto on kansainvälisestikin tunnettu, joten odotukseni ovat melko korkealla! Yliopiston kotisivut:  

http://www.otago.ac.nz/

Uusi Seelanti on aina ollut "once in a lifetime" -listani kärjessä ja nyt olen taas askelta lähempänä tämän unelman toteuttamista! Ja samalla pääsen myös yhden lempikirjani maisemiin ;)

Yliopiston opiskelija-asunnot? ;)

Opiskelua ja muita sattumuksia

Tältä viikolta on taas koulunpenkkiä kulutettu minun osaltani tarpeeksi. Ihmeellistä kyllä, vaikka itse tunteja ei kovin paljon olekaan, tekemistä kyllä tuntuisi riittävän. Viime viikko esimerkiksi oli todella intensiivinen! En edes muista, koska olen viettänyt koululla niin paljon aikaa, tuskin koskaan... Tosin, tämä opiskelun jättirykelmä johtui lähinnä siitä, että vieraileva luennoitsijamme saapui USA:sta ja kiitos hurrikaani Irenen, hänen saapumisensa viivästyi ja sen myötä myös tunnit siirtyivät viikolla. Mainittakoon tähän vielä, että professori Cathy Enz opettaa pääasiassa Cornellin Yliopistossa, joka on yksi alamme parhaita yliopistoja ja taitaa hipoa melko korkeita lukemia noin yleiselläkin tasolla jenkeissä. Tiistaista lähtien istuimme siis kolme päivää luennoilla ja kaiken kukkuraksi saimme tehtävämmeksemme 12 dian PowerPoint-esityksen perjantaihin klo 12 mennessä. Tämä johti siihen että urhean ryhmäni kanssa istuimme 24h tuntia yliopistolla pelkästään kahden päivän aikana ja analysoimme ja analysoimme ja vielä vähän analysoimme. Jotain kiireestämme kertoo myös ns. ampiaisepisodi perjantaiaauna. Tarkoituksena oli viimeistellä työ perjantaina ennen palautusta ja hommaa oli vieläkin aivan tuhottomasti. Odottelimme ryhmän viimeistä jäsentä koulun ala-aulassa, kunnes jotai surahti hiuksissani! Örrimörriäisten ei-niin-ystävänä aloin heti viuhtoa sitä pois tukastani. Ja se joku pisti minua käteen! Okei, nyt alkaa jo pikkuhiljaa kauhu kerääntyä! Kävin epätoivoisesti hiukset vielä läpi kammalla, mutta ei mitään - huh - se varmaan lähti jo. Pääsimme vihdoin ylös tietokoneluokkaan ja istun alas. Nyt joku pisti minua takapuoleen! Ja farkkujen läpikin se muuten sattui! Pöllämystynyt ampiainen löytyi pian lattilta ja sen seikkailut päättyivät siihen. Mutta jo pelkkä ajatuskin siitä, että joku AMPIAINEN on möyrinyt pitkin minua, nostattaa vieläkin kauhun pintaan! Tosin ampiaisenpisto persuksissa on aika klassinen ja näin jälkeen päin myös ehkä hieman huvittava. En kuitenkaan ehtinyt lähteä etsimään mistään kortisonia, koska tehtävän aikaraja oli niin lähellä. Täytyi siis vaan toivoa, että en ole kovin allerginen ampiaisen pistoille ja alkaa naputella. En ollut. Näen vieläkin painajaisia sekä tehtävästä että ampiaisesta.

Tämän kokemuksen olisi luullut patistavan ripeämmin myös seuraaviin hommiin, mutta ei taida olla minun juttu. Itsehän tunnetusti jätän kaiken viimetippaan, joten suurin kiire iskee luultavasti vasta joskus lokakuussa ja viimeistään joulukuussa. Osa luokkakavereistani tuskailee jo facebookissa, kuinka vuorokauden 24 tuntia ei riitä ja minä tilasin lennot Korsikalle 10 päiväksi.. Onkohan multa kenties jääny jotain huomaamatta? Noh, panikoin sitä sitten joskus myöhemmin. Eräs asia minuakin kyllä tuskastuttaa: koulukirjojen hinnat! En uskalla enää mennä kirjakauppaan, kun jokainen kirja, jota katson/jonka tarvisin maksaa vähintään sen 500 kruunua! Yleensä ne ovat vielä jotain pikkuvihkosia. Olisi siis paljo reilumpaa, että kirjat hinnoteltaisiin esim. sivumäärän mukaan.. Kirjoja pitäisi sitten hankkia joku pari kirjaa per kurssi, mikä tekisi tälle lukukaudelle jo noin 6 kirjaa. Onneksi joitakin löytyy hyvällä tuurilla kirjastosta ja muutamia olen saanut PDF-tiedostona, mutta silmäthän siinä menee. Toisaalta on myös hyvin mystistä, mitä kirjoja oikeasti tarvitsee. Lukulistoissa riittää vaihtoehtoja, mutta eivät ne kaikki ole tärkeitä kurssin käymiseen, lähinnä syventäviä tekstejä, jos joku asia jäi vielä askarruttamaan. Pitääpi vielä pähkäillä, jos sitä pari kirjaa sitten päätyisi hankkimaan. Kun pääsisi vielä päällystämään, niin olo olisi kun pikku koululaisella konsanaan :)

Ensimmäinen kouluviikko - eiku..

Jes, vihdoinkin se koulu alkaa ja on jotain järjellistä tekemistä päivällä! Eiku hups, professori, jonka piti pitää tän viikon tunnit onkin nyt myrskyjen takia jäänyt jumiin Jenkkeihin. Eli koko viikko vapaata ja sitten pitääkin jo tehdä hulluna hommia ens viikolla. Tosi kiva.

No ei se mitään. Nyt on siis koko viikko aikaa tehokutoa! Syksyn ensimmäinen projektin sainkin jo valmiiksi. Tosin siltä se kyllä näyttääkin. Vähän resorit repsottaa jne, mutta itse kuviosta tuli hyvä. Lisää vaan harjotusta ni kyllä se taas tästä lähtee! :)

Ensimmäinen koulupäivä ja kuinka pipariksi se meni

Eilen oli tosiaan ensimmäinen virallinen koulupäivä - vihdoinkin! Paitsi että itsehän istuin päivystyksessä. Legevakt på norsk. Ei mitään vakavaa, mutta tulehdusarvot sen verran korkealla, että kasa antibiootteja piti apteekista hakea. Reippaana ekaluokkalaisena yritin tietenkin vielä mennä tunneille, mutta en millään löytäny parkkipaikkaa, joten ajattelin, että sen on pakko olla merkki siitä, että pitää vaan kiltisti mennä kotiin lepäämään. Ja niinpä menin. Enkä kuulemma mitään elämää suurempaa missannut muutenkaan. Tunnit käsittelivät kuulemma aika lailla vasta kurssin esittelyä jne. Ja muutenkin, olenhan strategisen johtamisen kurssin jo käynyt viime syksynä. Voisi siis kuvitella, että asia on enemmän tai vähemmän sama. Mitä on strategia, mihin sitä tarvitaan. Keskeiset lähteet  herra Porter ja kumppanit.

Tänään ei olisi muutenkaan ollut tunteja. Eikä huomenna. Eikä maanantaina... Joten saan hyvällä omalla tunnolla olla mötköttää ja juoda teeta. Sekä kutoa! Kesän jälkeisen tauon jälkeen puikot ovat tulleet piiloistaan ja uusia projekteja on jo vireillä. Yhden kännykkäpussinkin ehdin jo sipaista :) Langat varmaan loppuu ennen joulua, kääk! :D

Seikkailuja Norjassa

Jo viikko Norjassa on hujahtanut ohi, enkä oikein itsekään vielä ymmärrä, että missä välissä! Viikko sitten istuin kyllä itse asiassa vielä autossa jossakin päin valtatie E18:a matkalla Stavangeriin. Matka oli taas kerran äärimmäisen puuduttava, mutta musiikkipuoli toimi kerrankin, kiitos tuliterän FM-lähettimen! Ehkä paras keksintö ikinä autoilijalle, jolla musiikintoistolaitteet muuten ei ole sieltä uusimmasta päästä. Ei tarvi CD-levyjen kanssa sitten räpeltää. Ja se hyvä puoli siinä yksin matkustamisessa oli kyllä, että stereot sai olla niin täysillä kun halusi ja pissataukoja sai pitää niin paljon/vähän kun tarvitsi. Muita huomioituja seikkoja matkanvarrelta:

- Ruotsissa satoi PALJON! Silti ruotsalaiset kaahailivat Volvoillaan päättömästi.
- Rajalla kirkastui! (ehkä myös jotain enkeleiden laulun tapaista saattoi kuulua taustalta..?)
- Norjalaiset tietullit ovat kalliita ja niitä on uskomattoman paljon Oslon ja Stavangerin välillä!
- Sandefjordin lentokenttä oli kauempana Oslosta kuin muistinkaan. Matkustusvinkki: Älä lennä Ryanairilla Sandefjordiin jos haluat Osloon. Tulee luultavasti hyvinkin kalliiksi.
- Maisemat erityisesti Kristiansandin ja Stavangerin välillä ovat uskomattomia kerta toisensa jälkeen! Sääli, että kamera oli piilotettuna jonnekin tavarakasan alle...
- Mutta miten ihmeessä ne rekat voi ajaa niitä kiemuraisia vuoristoteitä?! Ja niin kovaa?! Hyvä että pysyin perässä.
- Paniikki siitä, että mihinköhän sitä on tullu päänsä pistettyä iski vasta 10min ennen Stavangeria. Tosin se aika lailla myös tyyntyi 10min sinne saapumisen jälkeen.

Koulun aloitus on sinänsä ollut myös hyvin mielenkiintoista, koska mitään ohjesitusta en saanut minne pitäisi mennä ja mihin aikaan kun saavun. Kokeilin siis lähinnä onneani ja kerta toisensa jälkeen sain kuulla kuinka minun ei pitäisi olla täällä vaan jossain muualla. Ja koko kampushan oli täynnä norjalaisia, jotka halusivat rekisteröityä omiin ohjelmiinsa. Muut kansainväliset opiskelijat olivat näppärästi saaneet kaiken hoidettua edellisellä viikolla. Kun vihdoin löysin tieni oikeaan paikkaan, kävi ilmi että oma luokkani kokoontuu juuri eli ei muuta kun juoksuksi. Kyllä se siitä suttaantuu :)

Näistä kahdesta opiskeluvuodesta tulee varmaan senkin takia mielenkiintoisia, että luokalammehan on noin 20 eri kansalaisuutta ja ikä vaihtelee jostain reilusta 20:stä reiluun 40:een. Ryhmätöitä odotellessa.

Mutta tämän viikon kohokohta on ehdottomasti ollu purjehdusreissu! Siis itse asiassa kisa! Ja itsehän en tehnyt mitään vaan juoksin puolelta toiselle painona. Mutta ei se mitään, ei semmosessa monsterialuksessa olis mitään oikeen osannu tehdäkään. Dufour 40 ei siis ole mikään pieni paatti. Spinnupuomi oli ehkä vähän isompi kun Nemon puomi. Mutta hauskaa oli ja ihana päästä vähän vesillekin!

Yhteenvedoksi biisi, joka kuvastaa fiiliksiä tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Röyksopp puhuu asiaa, Happy Up Here: