Pallon toiselle puolen 50 tunnissa

Täällä sitä nyt ollaan pallon toisella laidalla. Ainakin fyysisesti. Luulen kuitenkin, että henkinen puoli vaeltaa vielä jossakin matkan varrella. Täytyy nimittäin myöntää, että matka oli aikamoinen koettelemus. Matkaa kertyi varmasti yli 20 000 kilometriä, lentokoneissa aikaa kului lähemmäs 30 tuntia ja aikavyöhykkeitä ylitettiin ainakin 13. Ei siis mikään ihme, jos olo on nyt hieman epätodellinen.

Matka siis alkoi Stavangerista keskiviikkoiltana ja suuntana oli tuolloin Lontoo. Taas kerran Gatwickin lentokentällä hämäännyin kahdesta junayhtiöstä ja köyhänä opiskelijana tietysti valitsin sen halvimman vaihtoehdon. Tein saman virheen jo ensimmäisellä kerralla Lontooseen saapuessani… Harmi vain, että Southern-yhtiön junia ei  (vieläkään) kulje Gatwickilta London Bridgelle, ainakaan suoraan, vaikka automaatti sen matkan minulle möikin. Tästä alkoi siis junanvaihtorumba, mutta säästimpähän hurjat 5 puntaa! En myöskään muistanut, että Lontoo voi olla todella kuuma kesällä. Varsinkin 25 kilon matkalaukkua ja 10 kilon rinkkaa raahatessa ympäri juna-asemia ja maanalaista, hiki kyllä virtaa! Onneksi olin sentään varannut hostellin keskeiseltä paikalta Lontoosta. Säästölinjalla kun kuitenkin olin, varasin 12 hengen hostellihuoneesta sängyn, mikä ei ehkä kuitenkaan ollut se paras vaihtoehto lepoa ja pitkää mannertenvälistä lentoa silmälläpitäen. Suoraan huoneeni alapuolella sijaitsi myös hostellin baari, joka sulki ovensa siinä kolmen pintaan. Eipä siinä siis paljon silmiä ummistettu, mutta kuudelta olin jo ylhäällä ja matka jatkui kohti Heathrowta.  Vaikka olikin vasta aikainen aamu, lämpötilat olivat jo kohonneet yli 20 asteen ja iltapäiväksi odotettiin jopa 28 astetta. Hikikarpalot siis virtasivat taas tuben portaikoissa. Onneksi kaupungista löytyy kuitenkin paljon salskeita miehiä ja naisia, jotka auttoivat kantamaan laukkujani portaissa niillä asemilla, joilta ei invahissejä vielä löydy.

Olin siis varsin iloinen lähetettyäni laukkuni koneen ruumaan check-in:ssä ja erityisesti iloinen senkin takia, että virkailijapoika ei sanonut mitään, vaikka laukku sen 25 kiloa painoikin. Kannattaa siis aina hymyillä nätisti check-in –virkailijoille :) Lento Lontoosta San Franciscoon oli melko puuduttava, mutta aika kului mukavasti leffoja katsellessa ja tetristä pelatessa. Ja syödessä! Koska lento oli päiväsaikaan, tuntui että joka välissä meille matkustajille tuputettiin jonkin sortin ateriaa, juomia tai keksejä. Onhan se ihan kiva syödä, mutta vatsa ei välttämättä tykkää kun istuu tuntitolkulla paikallaan…

Sotasuunnitelmani jetlagia vastaan San Franciscossa oli pitää itseni kiireisenä ja lykätä väsymys syrjään, jotta seuraavalla lennolla olisin niin väsynyt, että vaan sammahtaisin ja nukkuisin läpi koko lennon. Hieman sisäinen kelloni kuitenkin vastusti ajatusta, että lähtiessäni Lontoosta oli aamu ja päästessäni passintarkastuksen ja tullin läpi kello olikin vasta 3 iltapäivällä. Koska seuraava lentoni lähti vasta illalla, päätin käydä iltapäiväkävelyllä San Franciscossa. Matka kaupunkiin kesti vain puolisen tuntia ja ehdin piipahtaa Pier 39:llä moikkaamassa merileijonia. Alcatrazin vankilasaari ja Golden Gate Bridgekin näkyivät jonkin matkan päässä. Päivä oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Oletin paistuvani hengiltäni kuten Lontoossa, mutta jouduinkin lähinnä lisäämään vaatetta. Palatessani takaisin lentokentälle iskikin sitten se kuuluisa San Franciscon smog, joka ilmestyi kuin tyhjästä ja peitti koko kaupungin paksun sumun alle.

Valitettavasti nerokas suunnitelmani nukkumisen suhteen ei aivan toiminut, sillä lentokoneessa nukkuminen on yksinkertaisesti vaan niin pirun epämukavaa. Toisaalta ehdin katsoa vain kaksi elokuvaa, kun ensimmäisellä lennolla taas katsoin kolme. Jossain välissä olen siis varmaan nukkunutkin, vaikkei Aucklandiin saapuessa siltä tuntunutkaan. Ja vieläkään matka ei ollut ohi, mutta maa ja aikavyöhyke sentään olivat kohdillaan. Onneksi sentään viimeinen etappi eli Auckland-Dunedin oli leppoisa lyhyt puolentoista tunnin lento. Viitisenkymmentä tuntia reissun päällä kuitenkin pisti pään ihan kiitettävän sekaisin.