The Catlins

Apua, mihin tämä aika oikeen palaa? Miten voi olla, että jo pitkään odotettu mid-semester break ja Fidzin reissu ovat vain parin päivän päässä? Kuten arvata saattaa, Fidzin reissu ei kovasti harmita, vaan se, että en ole ehtinyt kirjoittaa oikeen mitään Uuden-Seelannin seikkailuistani. Materiaaliahan olisi vaikka muille jakaa, mutta kuka ehtisi naputella kaikki nämä seikkailut ylös?

Joten asiaan!

Muutama viikko sitten kävimme pyörähtämässä Catlinsin rannikolla, joka on vain parin tunnin ajomatkan päässä täältä Dunedinista, sijoittuen Balcluthan ja Invercargillin väliselle rannikkokaistaleelle. Vaikka jylhät rannikkomaisemat hallitsevat Catlinsin maisemaa, alue ei ole kuitenkaan pelkkää karua aaltojen raiskaamaa rannikkoa. Kauniit hiekkarannat houkuttelvat uimaan ja surffamaan (ei kyllä ihan vielä näillä lämpötiloilla!) ja sisämaassa odottaa Jurassic Park -tyylinen tiheä sademetsä vesiputouksineen. Ainiin, ja niitä lampaitahan täällä riittää!

Yllättäen lampaita!

Purakanui Falls 

Catlinsien rannikkoa

Lehmilläkin ihan jees maisemat

Surffaamaan!

Catlinsin rannikolta löytyy myös Uuden-Seelannin mantereen eteläisin piste Slope Point. Vielä etelämpää löytyy vielä kuitenkin Stewart Island, jonne toivottavasti vielä ehdin tämän reissun aikana. Näillä leveyspiireillä ollaan kuitenkin jo lähempänä etelänapaa kuin päiväntasaajaa - koto-Suomesta nyt puhumattakaan! Vaikka eipä sitä tällainen pieni pää osaa oikein vieläkään edes hahmottaa tai käsittää, kuinka kaukana täällä oikeasti ollaankaan. 

Nugget Point majakkoineen on myös tunnettu nähtävyys Catlinsin alueella. Majakka on vieläkin käytössä, mikä on mainio juttu, sillä juurikin tältä merialuelta löytyy jo tarpeeksi uponneita laivanhylkyjä. Antarktikselta puhaltava tuuli voi nimittäin nostaa tuulet välillä hurjiin lukemiin.

Täällä on nyt ensimmäistä kertaa alkanut harmittaa, että en omista (vieläkään) järkkäriä. Panasonicin Lumix pärjää enemmän kuin hyvin maisemakuvauksessa laajakuvalinssillään, mutta zoomit ja tarkkudet ei ihan riitä pingviinejä kuvaillessa. Onneksi kuva vaappuvasta pingviinikolmikosta on sentään tarkentunut omalle verkkokalvolle, ja sitä suosittelen muillekin pingviinien ystäville :)
 
Nämä kuvassa näkyvät pingviinit ovat maailman uhanalaisimmiksi luokiteltuja keltasilmäpingviinejä. Maorin kielellä pingviinit tunnetaan nimellä hoiho, joka tarkoittaa 'äänen huutajaa' ja kyllä ne teräviä kirkaisuja saavatkin aikaiseksi. Mutta onhan ne söpöjäkin! Nämä pingut on bongattu Curio Bayssa, jossa asustaa melko suuri keltasilmäpingviinien yhteiskunta. Jos hoihoja tai muitakaan pingviinejä mielii nähdä, ajoituksen täytyy osua kohdalleen, sillä pingut palaavat pesilleen yleensä juuri ennen auringonlaskua. Saavuimme paikalle hieman neljän jälkeen iltapäivällä, ja siellähän ne jo kipuilivat rannoille ja juttelivat kirkuen toisilleen.

*Lits läts*

Pingviinien lisäksi Catlinsissa voi bongata suuret määrät muita lintulajeja (kertoisin, jos linnuista jotain tietäisin), hylkeitä, delfiinejä, merileijonia... Mekin onnistuimme näkemään hylkeen kalajahdissa ja eikös siihen tupsahtanut pari delfiiniäkin. Reissun päätteeksi vielä yksinäinen merileijonakin päätti tulla poseeraamaan auringonlaskuun.

Merileijonan ylväs poseeraus

Vaikka olin aikaisemmin kuullutkin, että Uusi-Seelanti on oikea luontomatkailijan aarreaitta, en vieläkään voi uskoa kuinka helppoa täällä on törmätä villiin luontoon. Varmasti se riippuu kohteestakin, sillä tämä eteläsaari on huomattavasti asuttamatompi kuin pohjoissaari, joten eläimillä on tilaa rellestää. Täällä Dunedinissakaan ei tarvitse ajaa kuin n. 20 minuuttia ja voi jo hengailla 15 merileijonan kanssa muuten tyhjällä hiekkarannalla. 

Ja nyt, lähden pakkaamaan bikineitä, sillä huomenna suunnaksi otetaan Fidzi ja kouluhommat piilotetaan sängyn alle viikoksi!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-heidi