Tältä viikolta on taas koulunpenkkiä kulutettu minun osaltani tarpeeksi. Ihmeellistä kyllä, vaikka itse tunteja ei kovin paljon olekaan, tekemistä kyllä tuntuisi riittävän. Viime viikko esimerkiksi oli todella intensiivinen! En edes muista, koska olen viettänyt koululla niin paljon aikaa, tuskin koskaan... Tosin, tämä opiskelun jättirykelmä johtui lähinnä siitä, että vieraileva luennoitsijamme saapui USA:sta ja kiitos hurrikaani Irenen, hänen saapumisensa viivästyi ja sen myötä myös tunnit siirtyivät viikolla. Mainittakoon tähän vielä, että professori Cathy Enz opettaa pääasiassa Cornellin Yliopistossa, joka on yksi alamme parhaita yliopistoja ja taitaa hipoa melko korkeita lukemia noin yleiselläkin tasolla jenkeissä. Tiistaista lähtien istuimme siis kolme päivää luennoilla ja kaiken kukkuraksi saimme tehtävämmeksemme 12 dian PowerPoint-esityksen perjantaihin klo 12 mennessä. Tämä johti siihen että urhean ryhmäni kanssa istuimme 24h tuntia yliopistolla pelkästään kahden päivän aikana ja analysoimme ja analysoimme ja vielä vähän analysoimme. Jotain kiireestämme kertoo myös ns. ampiaisepisodi perjantaiaauna. Tarkoituksena oli viimeistellä työ perjantaina ennen palautusta ja hommaa oli vieläkin aivan tuhottomasti. Odottelimme ryhmän viimeistä jäsentä koulun ala-aulassa, kunnes jotai surahti hiuksissani! Örrimörriäisten ei-niin-ystävänä aloin heti viuhtoa sitä pois tukastani. Ja se joku pisti minua käteen! Okei, nyt alkaa jo pikkuhiljaa kauhu kerääntyä! Kävin epätoivoisesti hiukset vielä läpi kammalla, mutta ei mitään - huh - se varmaan lähti jo. Pääsimme vihdoin ylös tietokoneluokkaan ja istun alas. Nyt joku pisti minua takapuoleen! Ja farkkujen läpikin se muuten sattui! Pöllämystynyt ampiainen löytyi pian lattilta ja sen seikkailut päättyivät siihen. Mutta jo pelkkä ajatuskin siitä, että joku AMPIAINEN on möyrinyt pitkin minua, nostattaa vieläkin kauhun pintaan! Tosin ampiaisenpisto persuksissa on aika klassinen ja näin jälkeen päin myös ehkä hieman huvittava. En kuitenkaan ehtinyt lähteä etsimään mistään kortisonia, koska tehtävän aikaraja oli niin lähellä. Täytyi siis vaan toivoa, että en ole kovin allerginen ampiaisen pistoille ja alkaa naputella. En ollut. Näen vieläkin painajaisia sekä tehtävästä että ampiaisesta.
Tämän kokemuksen olisi luullut patistavan ripeämmin myös seuraaviin hommiin, mutta ei taida olla minun juttu. Itsehän tunnetusti jätän kaiken viimetippaan, joten suurin kiire iskee luultavasti vasta joskus lokakuussa ja viimeistään joulukuussa. Osa luokkakavereistani tuskailee jo facebookissa, kuinka vuorokauden 24 tuntia ei riitä ja minä tilasin lennot Korsikalle 10 päiväksi.. Onkohan multa kenties jääny jotain huomaamatta? Noh, panikoin sitä sitten joskus myöhemmin. Eräs asia minuakin kyllä tuskastuttaa: koulukirjojen hinnat! En uskalla enää mennä kirjakauppaan, kun jokainen kirja, jota katson/jonka tarvisin maksaa vähintään sen 500 kruunua! Yleensä ne ovat vielä jotain pikkuvihkosia. Olisi siis paljo reilumpaa, että kirjat hinnoteltaisiin esim. sivumäärän mukaan.. Kirjoja pitäisi sitten hankkia joku pari kirjaa per kurssi, mikä tekisi tälle lukukaudelle jo noin 6 kirjaa. Onneksi joitakin löytyy hyvällä tuurilla kirjastosta ja muutamia olen saanut PDF-tiedostona, mutta silmäthän siinä menee. Toisaalta on myös hyvin mystistä, mitä kirjoja oikeasti tarvitsee. Lukulistoissa riittää vaihtoehtoja, mutta eivät ne kaikki ole tärkeitä kurssin käymiseen, lähinnä syventäviä tekstejä, jos joku asia jäi vielä askarruttamaan. Pitääpi vielä pähkäillä, jos sitä pari kirjaa sitten päätyisi hankkimaan. Kun pääsisi vielä päällystämään, niin olo olisi kun pikku koululaisella konsanaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti