Preikestolen experience vol. 3

Preikestolen valloitettu taas kerran! Retki oli koulun järjestämä, joten pakkohan siihen oli osallistua kun kerran niin halvallakin pääsi. Bussit oli yliopiston sponsoroimat eli maksettavaksi jäi vain lauttamatka, 43 NOK suuntaansa. Paitsi menomatkalla lautta oli niin tupaten täynnä eikä kukaan tullut rahastamaan, joten sain vähän niinkuin 50% alennuksen ;)

Preikestolen:
- on Rogalandin läänin tunnetuin nähtävyys
- tarkoittaa suomeksi saarnastuolia, miltä se korkeammalta katsottuna näyttääkin
- on 604m korkea tasanne Lysefjord-vuonon yllä
- tasanne on noin 25 x 25m kokoinen

Tämä oli jo kolmas kerta kun tein Preikestolenin vaelluksen, mutta vaihtelevat olosuhteet tekevät joka kerrasta kuitenkin erilaisen ja ainutlaatuisen. Tällä kertaa matka oli hieman sateinen ja tuulinen, kuten usein syksyllä muutenkin. Aamulla kun ensimmäisen kerran katsoin ulos ikkunasta, vettä tuli kaatamalla. Itselleni olin aikaisemmin jo vannottanut, että en lähde sinne itseäni TAAS kaatosateessa kylmettämään. Menin sitten kuitenkin. Tällä kertaa kylläkin paremmin varustautuneena: oli vedenpitävät vaelluskengät, vaihtovaatteet muovipussissa, pipo, hanskat ja termari. Eikä sitten loppujen lopuksi oikeen kunnolla satanutkaan ja vaelluksesta kehkeytyikin oikein mukava.

Reitti ylös Preikestolenillehan ei ole mikään vaikea, mutta kyllä ne ensimmäiset mäet aina ottaa luulot pois tällaiselta sunnuntaivaeltajalta. Ensimmäinen kunnon nousu laittaa jo läähättämään ja takki on pakko heittää reppuun. Hiostavat sadehousut, joiden alla on pitkikset eivät ehkä myöskään ollut se fiksuin valinta, mutta näillä mennään. Vaelluksen pahin osuus on puolessa välisssä reittiä oleva jyrkkä sola, joka on täynnä isoja lohkareita joiden päällä sitten kiipeillään. Sade tekee kivistä liukkaita ja kivien välissä solisee pieniä puroja. Onneksi vettä ei kuitenkaan tule niin paljon, että polku muuttuisi suoranaiseksi vesiputoukseksi. Muutama kivi aina välillä heilahtaa, joten saa olla tarkkana mihin jalkansa laskee. Olo on jotain kuoleman ja voittajafiiliksen välillä kun jyrkkä kohta on ohitettu. Ja sen jälkeen polku jo helpottuukin ja maisemat vaan paranee.

Matkan varrella on myös järvi, jossa voisi käydä pulahtamassa. Jätettiin kyllä tällä kertaa väliin. Nyt siellä uiskenteli vain muutama hullu ruotsalainen. Järvien jälkeen voi valita haluaako "cliff"- vai "hill"-reitin. No cliff tietysti! Ja näkoalat olivat sen mukaiset! Reitti on huikea ja välimatkaa reunallekin jää ihan hyvin. Vasta loppumatkasta korkeanpaikankammoista alkaa hirvittää pystysuora pudotus muutaman askeleen päässä. Ei kannata pahemmin katsella alas. Ja lopulta, siinä se taas häämöttää, Preikestolen kaikessa ylväydessään! Pienen pilviverhon takaa paikka näyttää jopa vaikuttavammalta kuin täydessä auringonpaisteessa. Valon ja varjojen kontrasti on aivan toista ja sateen kastelema kalliokin näyttää suorastaan sateenkaarelta verrattuna kuivaan ja harmaaseen kiveen. Uskomaton paikka.