Oho, talvi meni jo

Hups, ihan huomaamatta tosiaan talvi menikin jo! Tosin nyt kun oikeen muistelen niin ei täällä oikeen mitään kunnon talvea ollutkaan. Usko oli kova Suomen hankiin, mutta nekin vähän pääsi huijaamaan, joten lumisesta talvesta olen päässyt nauttimaan lähinnä viikonloppuisin. No okei, saatiin me talven aikana täällä meren äärelläkin pari kertaa lunta muutamaksi päiväksi. Huvittavinta ehkä oli se, että Suomessa joudutaan raapimaan auton ikkunat jäästä aamuisin, täällä näkyivät joutuvan tekmään sen myös veneille! :)

Näkymä parvekkeelta joskus tammikuussa

Talven aikana ehdittiin koluta melkeinpä kaikki lähiympäristössä olevat laskettelukeskukset läpi. Ja lähiympäristöstä puhun nyt norjalaisessa mittakaavassa, eli 200km säteellä (n. 4 tunnin ajomatka lauttoineen)

Kartalta vähän helpommin hahmottaa. Stavanger ja kötimökki löytyvät siis sinisestä pallurasta. Sirdal (keltainen pallukka) on kaikkein lähimpänä, ja sinne ei aja kuin 1,5 - 2 tuntia (paitsi sunnutaina takaisin n. 3 kun kaikki muutkin tulevat takaisin kaupunkiin). Ja matkaahan oli semmoiset 60km. Mutta matkalla ei ole yhtään lauttaa, jee! Itse kävin vaan kerran tänä vuonna Sirdalissa, mikä oli ehkä ihan hyvin urhealle Audillekin, joka vähän kotiin tullessa nikotteli raskaan vuoristokurvailun jälkeen.

Sauda (vihreä pallukka) oli tämän vuoden ykköskohde! Sattui hyvät kelit, välillä aivan uskomaton määrä puuterilunta ja mikä parasta, matka vuorille taitetaan lautalla! Onhan se vähän absurdia raahautua aikaisin aamulla keskustan satamaan täydessä toppavarustuksessa ja lauta kainalossa kun useimmiten lunta ei näkynyt mailla halmeillakaan. Sitten kökötetään 2 tuntia lautalla (joka on muuten miljoona kertaa mukavampi kuin bussi) ja rannassa odottaa bussi, joka heittää matkustajat sitten itse vuorelle noin 10 minuutissa. Hissikortitkin saa jo lautalla, koska hintaan kuuluu matkat ja päivän laskettelukortti (650NOK/hlö). Eli sitten ei muuta kun monot jalkaan ja mäkeen! Ja kotiinmenomatkallakaan ei tarvitse kenenkään ajaa väsyneenä. Erittäin kätevä (ja norjalainen) konsepti tämä Skibåten!

Matkalla Saudaan

Saudan laskettelukeskuksen rinteitä

Vuoren huipulla paistaa vielä aurinko, vaikka pilvi siellä jo väijyykin

Näkymä alas vuonoon

Oli muuten kylmä!

Vaikka ylläolevat kuvatkin onkin napattu aurinkiosina ja seesteisinä hetkinä, keli vuoristossa vaihtuu uskomattoman nopeasti! Ja kova viima kävi erityisesti vuoren huipulla. Viima kun vielä nappaa vähän lunta ja jääpalloja matkaansa niin tuntuu vähän poskissa! Ja tällä samaisella reissulla melkein eksyttiin tuonne huipulle. Päästiin juuri hissillä ylös, kun tuo yhdessä kuvassa vaaniva pilvi osui päällemme. Hyvä että pääsi tuulessa edes eteenpäin ja näkyvyys oli noin 5 m suuntaansa. No, onneksi sentään oltiin ennenkin laskettu samaista rinnettä niin suurinpiirtein tiesi mitä matkan varrella oli. Usein tässä rinteessä laskettiin reitin ulkopuolella, kun lumi oli siellä parempaa laudalle, ja tietenkin onnistuin sitten kaatumaan hulluun lumihankeen, enkä meinannut päästä ylös! Taistelin varmaan 15 minuuttia ennen kuin pääsin siitä umpihangesta liikkeelle. Ainoa kiintopiste siinä lumimyräkässä oli Axel, joka oli varmaan 10 metrin päässä, mutta aina välillä katosi näkyvistä. Vihdoinkin, kun päästiin rinne alas ja vuoren alemmille rinteille, aurinko taas nätisti möllötti taivaalla. Hieman seikkailunmakua pienelle ihmiselle! (ja muistutus luonnon voimista...)

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä kokemuksena tuli testattua Røldal (punainen pallukka). Se on jo sen verran kaukana, ettei ihan päiväseltään viitsi ajella, joten meillä oli mökki vuokrattuna paikan päältä. Stavangerissahan oli tähän aikaan jo täysi kevät. Lumesta ei ollut tietoakaan. Lähdimme matkaan iltapäivällä Axelin työpaikalta, ja laudat & muu sälä oli pakattu Axelin työkaverin autoon jo aamulla, joten jouduin ottamaan bussin keskustasta. Päivä sattui olemaan erityisen lämmin ja keväinen, joten norjalaisethan menivät täysin villiksi. Kotipysäkillä odottelin bussia naisen kanssa, jolla ei ollut päällä muuta kuin jakkupuku. Tässä vaiheessa luovuin piposta. Keskustaan päästyäni kaikki ulkomaalaiset vielä tallustelivat toppatakeissaan, minä mukaanlukien lautailutakissani, mutta norjalaiset ottivat jo aurinkoa t-paidoissa keskustan lammen ympärillä. No sallittakoon tämä heille, olihan asteitakin jo melkein +10, joten Stavangerin mittapuulla kaunis ja lämmin kesäpäivä.  

Ajomatkan maisemaa

Ajomatka Røldaliin oli kiemurainen mutta kaunis. Aina sitä vaan jaksaa ihastella näitä uskomattomia maisemia. Sääli vaan, että autosta saa harvoin hyviä kuvia, joten valokuvat jäivät matkalta vähäisemmiksi. 

Itse laskettelukeskushan oli melko iso ja valinnanvaraa kyllä riittää. Harmi kyllä, että näin lopputalvesta rinteet olivat tosi jäisiä ja tuuli vielä puhalsi loputkin lumenrippeet pois. Voin kuvitella, että kun paikka on täynnä tuoretta puuterilunta, se on varmasti todellinen paratiisi! Alueella ei ole puita eikä pahemmin vaarallisia kiviä tai kielekkeitäkään, joten laitettujen rinteiden ulkopuolella voisi melko huolettomasti laskea. Nyt se oli jokatapauksessa mahdotonta, koska rinteiden ulkopuolinen lumi oli yhtä jäässä, mutta ei edes tasaista.

Røldalin rinteet tuolihissistä

Näkymä vuoren huipulta Røldalin kylään

Tuolihissillä ajellaan vesiputouksen päältä 

Tarpeeksi mustelmia tälle talvelle. Kiitos ja näkemiin!

Luulenpa, että tämä Røldalin reissu oli tämän "talven" viimeinen. Ainakin mustelmasaldo on ihan riittävä. Mutta tulipahan treenattua vähän jalkoja ja vatsalihaksia ;) Ainiin, ja viimeisessä kuvassa näkyy nyt sitten myös ne uudet siteet. Hyvin toimii! Kaiken lisäksi ihan sävy sävyyn takin kanssa ;)