The road goes on

The road goes ever on and on

Down from the door where it began,

Now far ahead the Road has gone,

And I must follow if I can,

Pursuing it with eager feet,

Until it joins some larger way

Where many path and errand meet.

And whither then? I cannot say.

- The Old Walking Song sung by Bilbo Baggins -

Kohti uusia seikkailuja siis! Nyt se on nimittäin sitten melkein virallista - vaihtoon lähtö (taas!) Johan sitä on jo yli puoli vuotta kerennytkin asustelemaan samassa paikassa :) 

Tänään sähköpostiini siis tupsahti yliopiston kansainväliseltä koordinaattoriltani "Conditional Offer of Place" Otagon yliopistoon Uuteen Seelantiin. "Conditonal" siksi, että vaativat kielitestiä ja pääsen siihen osallistumaan vasta huhtikuussa. Hakuprosessi on nyt kestänyt vähän toista kuukautta ja ollut äärimmäisen sekava, kuten vähän kaikki täällä Stavangerin yliopistossa. Erityisesti tuosta kielitestistä kävin pitkään kädenvääntöä, mutta tällä kertaa ei selittelyt kuitenkaan auttaneet, koska kyseessä on ilmeisesti sen verran kovatasoinen yliopisto, että vaativat sen maisteritason opintoihin. Mutta onhan se nyt suoraan sanottuna aivan päätöntä, että opiskelen tällä hetkellä englanninkielisessä maisteriohjelmassa, johon myöskin luonnollisesti oli englannin kielen pääsyvaatimukset, mutta silti vaan ei riitä. Hyvillä lukion englannin arvosanoilla tämän hässäkän olisi myös voinut välttää, mutta vaikka numeroni olivatkin hyviä, ne olivat liian vanhoja! Tulkitsen tämän niin, että en osaa englantia ja olen siis liian vanhakin. Kiitos tästä. Eipä tässä siis muu auta kun lähteä seikkailemaan Oslon Folkeuniversitetiin tekemään IELTS. Kiitos siitä, että joudun lähtemään Osloon asti kuuluu UiS:lle, koska sain kuulla tästä vasta niin myöhään, että Stavangerin kevään ainut testipäivä oli jo täynnä. Vaikka aktiivisesti kieltä käytänkin ja mielestäni ihan kelpo englantia puhunkin, täytyy jotenkin varmaan yrittää valmistautua, ettei tule mitään totaalijäätymistä siellä itse kokeessa. Kielioppi vähän hirvittää, kun sitä ei pahemmin ole tullut mietittyä lähiaikoina... Mutta eiköhän tästä vielä ihan hyvä tule!   

Vielä muutaman pyyhkeen heitän kyllä vielä UiS:n suuntaan, sillä meillähän oli pieni tiedotustilaisuus näistä vaihtomahdollisuuksista (sekin kiireessä revitty kasaan, kun "eihän ne kansainväliset opiskelijat mihinkään halua lähteä, nehän on jo tavallaan vaihdossa"), jossa meille esiteltiin siis huikeat viisi yliopistoa (ja myöhemmin kävi ilmi, mutkan kautta tietenkin, että niitä olikin kuusi). Näiden joukossa oli yliopistoja, joiden kanssa Stavangerilla on erasmus- tai bilateral-sopimus, mutta ei suinkaan kaikkien kanssa ole näitä sopimuksia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lukukausimaskut jäävät itselle maksettavaksi. Näin kävi myös minulle, sillä hups, joku unohti taas kertoa. Mutta ei se mitään, kyllähän näitä opintolainoja sitten joskus myöhemmin ehtii maksella takaisin... Tällaisia tilaisuuksia ei kuitenkaan tule joka päivä vastaan! Tiedotustilaisuushan pidettiin noin viikkoa ennen viimeistä hakupäivää eli harkinta-aikaa ei pahemmin jäänyt. Itsehän oli pähkäillyt koko vaihtoepisodin jo aikaisemmin päässäni seuraavasti: 

1. En minä mihinkään vaihtoon lähde, vastahan pääsin tänne Norjaan.
2. No, jos vaikka johonkin tähän lähelle, niin kuin Tanskaan.
3. Mutta sehän on sitten ihan sama, kuin että jäisin tänne. Jos vaikka jonnekin keski-Eurooppaan.
4. Ai, ei meillä olekaan virallisia vaihtokohteita kuin Yhdysvalloissa, Englannissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Ainiin, ja se mystinen Dubai tietenkin, josta meille ei kyllä koskaan muistettu kertoa...
5. Epäilen kestäväni amerikkalaista opiskelumentaliteettia lukukauden verran, Englantiin en saa enää erasmus-tukea kun olen sen jo kerran käyttänyt, ja Ausseissa vietin jo vuoden eli jäljelle ei jäänyt muuta järkevää vaihtoehtoa kuin Uusi Seelanti. Tämän lisäksi mainittakoon, että Otagon yliopistossa oli ylivoimaisesti kiinnostavimmat kurssit :)

Olen päättänyt ottaa tämän koko hakuprosessin kielitesteineen päivineen lähinnä henkisen kasvun kannalta. Ja onhan se suorastaan aika reiluakin, koska kun kolme vuotta sitten hain vaihtoon tänne Stavangeriin, en suoraan sanottuna tehnyt oikein mitään asian eteen. Muutaman paperin toimitin koululle ja sitten vaan matkaan. Antoivat vielä rahaakin. Pohjoismaiden kansalaisena en joutunut edes jonottelemaan tuntikaupalla oleskelulupaa poliisilaitoksella toisin kuin muut vaihto-opiskelijat. Jos nyt siis joudun tekemään kaiken pitkän kaavan kautta, on se ehkä ihan vaan oikein.

Kirjoittelen sitten myöhemmin vähän enemmän paikasta itsestään, mutta tosiaan University of Otago sijaitsee pienessä opiskelijakaupungissa Dunedinissa. Se on Eteläsaaren toiseksi suurin kaupunki, jossa on noin 120 000 asukasta, eli kooltaan aika lailla samaa luokkaa kuin Stavanger. Tästä pääsee kaupungin kotisivuille: http://www.dunedin.govt.nz/

 

University of Otago on Uuden Seelannin vanhin yliopisto ja se perrustettiin jo vuonna 1869. Yliopisto on kansainvälisestikin tunnettu, joten odotukseni ovat melko korkealla! Yliopiston kotisivut:  

http://www.otago.ac.nz/

Uusi Seelanti on aina ollut "once in a lifetime" -listani kärjessä ja nyt olen taas askelta lähempänä tämän unelman toteuttamista! Ja samalla pääsen myös yhden lempikirjani maisemiin ;)

Yliopiston opiskelija-asunnot? ;)